Sisäinen Mikko Alatalo

Otsikko kertookin jo meidän treenien pääasian viime viikolla, minun pitäisi löytää sisäinen Mikko Alataloni agilityradalla ja oikeastaan kaikissa hommissa. On helpompaa rauhoittaa minua kuin koiraa. Pitää juosta kovaa, mutta keskittyä ja tehdä rauhallisesti kaikki ohjauskuviot. Turhia kiirehtimättä. Kuulostaa niin kovin helpolta (not). Tässä tulee olemaan aika paljon hommaa ennen kuin onnistuu. Olen aina pitänyt itseäni rauhallisena, mutta en kuulemma ole. Ollaan Nurayn kanssa samanlaisia vipeltäjiä. Nyt vaan joogaamaan ja kuuntelemaan rauhallista musiikkia ennen kisoja ja treenejä ;)

Lauantaina oli Koiruuksien kesätreffit, käytiin piipahtamassa Tervakosken KV-näyttelyssä hakemassa Tesnille EH. Samalla hieman otin Nurayn kanssa tokoa siinä hulinassa ja sain pitkiä katseita. Oli hyvää häiriötä. Tesnin kanssa kokeiltiin myös hieman helpotettuna. Tämän jälkeen paineltiin kasvattaja Teijan luo nauttimaan valiokakkua (Sintin MVA, Hupin TVA ja Elmon agikaksoisvalio). Samalla koirat pyörivät sulassa sovussa pitkin asuntoa. Paitsi Nuray joka oli teljetty turvallisuussyistä omaan huoneeseen (kun oli ruokaa tarjolla, pikku apina olisi seonnut).

Tämän jälkeen lähdimme huristelemaan kohti Riman hallia, Anne oli lupautunut pitämään meille parin tunnin agitreenit. Oli kaksi tekniikkarataa, toisessa pointtina saksalainen ja pakkovalssi kepeille. Toisessa hyppyjen kierto ja väärään päähän putkea lähetys. Olin itse vielä aika surkeassa kunnossa viisurin poiston takia (onneksi oli muuten viimeinen!), joten en kauheasti juoksennellut. Turisti Nuray pääsi aloittamaan, ongelmaksi tuli ehtiminen (ylläri). Varsinkin huono kuntoni ei asiaa helpottanut, piti koko ajan jättää koira kauemmaksi ja yrittää luottaa siihen että kyllä se osaa tulla. Minulle turhan vaikeaa se luottaminen, pitää aina jäädä kyyläämään ja odottamaan, vaikka tiedän että sillä tavalla en ikinä ehdi mihinkään. On se vaikeaa. Kepeillekin saatiin hyviä vinkkejä, mm. turpa kiinni. Kehuessani Nuray helposti jätti kesken (ajatteli varmaan että se oli siinä). Lisäksi pitää muistaa pitää käsi ylhäällä ja tukea koiraa, se helposti unohtuu kummankin piskin kanssa.

Tesnin kanssa vielä suurempi ongelma oli luottamus, jotenkin oli tosi hankala jättää koira ja painella kakkoshypylle niin että luottaisi koiran tulevan ykkösen, kun suorin reitti on kakkoselle. Tesni kuitenkin ykkösen teki ja käyttäytyi muutenkin varsin hienosti. Itse en vaan yhtään osannut ohjata! Vasta muutaman kerran jälkeen tajusin, että tein ihme piruetin ennen saksalaista. Tämäkin tuli vain ilmi kun Tesni lähti väärään suuntaan. Ihmekö tuo, kun ohjasin niin? Lopulta sain ohjauksen päähäni iskostumaan ja homma alkoi sujumaan. Koiraparat kun joutuvat tällaisesta ohjaajasta kärsimään...

Hyppy väärään suuntaan...

Toisen radan onnistumisprosentti oli onneksi huimasti parempi. Ei päässyt niin pahasti masentumaan ;) Kummatkin koirat osasivat hienosti takaakierrot. Syynä saattaisi olla viime viikon kotiläksyt ja takaakiertojen harjoittelu. Ollaan siis lenkillä kierretty puita tosi ahkerasti ja sisätiloissa huonekaluja. Ja putkeenkin mentiin joka kerta oikeaan päähän, vähän vilkaistiin sitä lähempää, mutta hienosti toteltiin käskyjä. Tosi ylpeä olen noista piskeistä! Kiitokset Annelle mukavista treeneistä ja hyvistä vinkeistä, ehkä tästä vielä joskus oppii luottamaan koiriin, eikä jää niitä odottelemaan :D

... ja oikeaan suuntaan.

Takaisin otsikkoon palatakseni, tämä on siis vinkki, joka saatiin Ruokosen Juhalta viimeisissä treeneissä sunnuntaina. Meno on hienoa, mutta pidän liikaa kiirettä ja häsellän. Menen mukaan koiran kierroksiin. Tottahan se on, mutta kun se on niin helppoa :D Nyt pitää vaan löytää sisäinen lahna ja yrittää sen kanssa kisoissa mennä.

Rata oli tehty nopeille koirille kuulemma vaikeaksi ja niinhän se oli. Välillä hirveitä kiihdytyssuoria ja sen jälkeen vaikeita ohjauskuvioita. Sai elää hieman veitsenterällä. Alkuun hyppy-hyppy-putki-hyppy väärältä puolelta. Onneksi pystyin jättämään Nurayn alkuun ja kävelin itse putkelle, heitin Nurayn putkeen ja menin valmiiksi hypylle. Oli taas hyötyä takaakiertotreeneistä, meni ihan ok. Tämän jälkeen oli hyppy-hyppy-putki-pöytä. Toisella hypyllä oli tarkoitus tehdä päällejuoksu ja lähettää siitä putkeen. Putken pää oli siis niin sanotusti vääräpää ja siinä välissä oli myös A:n kontakti. Hieman kontakti-putkierottelua siis. Putken jälkeen jarrutettiin pöydälle. Ja minä kyllä kirjaimellisesti jarrutin. Nuray meni varsin hienosti kun ehdin ohjaamaan, huono kunto kuitenkin edelleen näkyi ja olin alkuun hirveästi myöhässä. Lopulta pääsin kuitenkin juonesta kiinni ja saatiin homma toimimaan. 

Pöydältä lähdetiin A:lle, hyppy-hyppy-hyppy-hyppy-takaakiertohyppy-putki. Tämä suora oli hankala, minun piti ehtiä lähettämään koiraa takaakierrolle ja se sai rauhassa kerätä vauhtia edeltävillä hypyillä. Hypyt oli U-muodossa eli lopulta se onnistui niin, että lähetin Nurrin ekalle hypylle ja ohjasin kauempaa muut hypyt kiilaten itse koiran takaakierrolle. Tämän jälkeen lähettiin putkeen putken takaa, eli periaatteessa kiertotreeni tai sitten pakkovalssi. Kokeilin kumpaakin ja takaaohjaus toimi paremmin. Ei ollut niin kiire. Tämän jälkeen oli hyppy-hyppy-kepit-hyppy. Ekalle hypylle piti tehdä ennakoiva valssi, jotta sai koiran vastakädellä heitettyä seuraavalle hypylle ja siitä kepeille.

Saatiin kyllä äärimmäisen paljon hyviä vinkkejä Nurayn kanssa, suurin osa toimii varmasti myös Tesnillä. Tuli hirveä kisakuume, pitäisi päästä kokeilemaan sisäistä Lahnaa kisoihinkin. Tosin pitäisi se ensin löytää ;)

Busy life is busy

Aikataulut ovat olleet sen verran nafteja, ettei paljon ole tännekään tullut kirjoiteltua. Yllättävän pitkäänhän minä jaksoinkin kirjoittaa viikottain ;) Katsotaan joskos muistaisin, mitä kaikkea tässä ollaankaan tehty tämän ja viime blogin välillä.

Agility:
Viidet treenit on ehtinyt olla kummallakin koiralla. Kävimme näyttämässä osaamistamme eräälle treeniporukalle ajatuksella, että jos he hyväksyisivät meidät treeneihin mukaan. Meni varsin perinteisesti eli Nuray sata lasissa ja Tesni hieman haaveili. Tekee ihan hyvää varsinkin Tesnille treenailla vierailla kentillä, kun se aina niitä hieman ihmettelee ja haluaisi tutkiskella, vaikka en sitä päästäkään tekemään. Nurayn suhteen sillä ei ole väliä, yksi este riittää sytyttämään sen hullun katseen silmiin. Rata oli suht koht vaikea meille lukuisine putkineen ja tiukkoine käännöksineen. Oli esimerkiksi kaksi U-putkea vierekkäin niin, että hypyltä piti lähettää kauemman putken kauimmaiseen päähän. Kyllähän se lopulta onnistui, mutta hieman sai käyttää luovaa ohjausta ;) Tesnin kanssa rata meni kyllä semmoiseksi haaveiluksi, että alta pois. On niin tuulella käyvä pikku neiti. Päästiin kuitenkin ryhmään kummankin koiran kanssa! Nurayn kanssa potenttiaalia meillä kuulemma on, ykkönen luokkana tulee olemaan vaikea (oh really?), mutta kunhan saadaan homma toimimaan niin sitten voisi iskeä SM:iä kiikariin. Minulle ehkä vielä hieman liian suuri tavoite, jos aloitellaan siitä ekasta nollasta :D Tesnin kanssa ollaan todennäköisemmin "helpommin" kolmosissa, kun on niin paljon hitaampi ja rauhallisempi. Pitää vaan pitää se hallinnassa, ettei pääse haaveilemaan. Uudessa porukassa aloitellaan syyskuussa.

Yksissä treeneissä otimme vain hyppytekniikkaa radan muodossa, eli hypyt matalalla ja lähekkäin hyppyjä/putkia. Pääsin lisäksi samalla harjoittelemaan kaukaa ohjaamista, juoksin Nurayn kanssa lähinnä radan keskellä ja lähettelin ympäriinsä. Kerrankin hyvällä onnistumisprosentilla! Tesnin kanssa piti mennä hieman lähemmäksi, mutta kauko-ohjausta siinäkin tuli kokeiltua.

Kolmansissa treeneissä oli kaksi erillistä rataa, toisella ajatuksena jaakotus ja toisella kepeille lähetys erinäköisistä kulmista. Nurayn kanssa jaakotus onnistui ihmeen hyvin, tavallisesti kun se ei tykkää mennä selän taakse ja pyrkii minun eteeni. Kääntyy vaan turhan "pienessä" tilassa, jaakotus hypyn ja kontaktin yhdistelmänä ei toiminut, koska kääntyi niin jyrkästi että meni siitä välistä. Tesnin kanssa se taas toimi, koska on kontaktivetoinen koira. Kepit ei Nurrin kanssa tuottanut ongelmaa muuta kuin turhilla kierroksilla varustettuna. Hakee nykyään ihan hyvin ne, ainoastaan pitää hieman itse himmailla ja hidastaa, ettei liiassa vauhdissa aloita esim. vasta toisesta välistä. Tesnin kanssa keppejä pitäisi saada kiinnostavimmiksi, ne kun tuntuu olevan niin pakkopullaa. Välillä menee loistavasti ja välillä oikein ilmeestä näkee, että ei taas noita. Suorittaa ne kuitenkin ihan hyvälä tekniikalla, kun aloittaa tekemään. Oikean aloituspaikan hakeminen ei kuitankaan onnistu vielä.

Neljännet treenit meillä suoritettiin ulkopuolisen kouluttajan ohjauksessa. Pyydettiin Collieyhdistyksen treeneihin Juha Ruokonen hieman tunkemaan infoa meidän päänuppeihin parille kerralle. Näille kerroille otan vain Nurayn ajallisista syistä. Viime kerran teemana oli valssit ja ohjaustapana blind cross body line (Greg Derrettin ohjausjärjestelmä). Siinä ohjaajan hartialinja määrittää suunnan ja sallitut esteet. Nurayn kanssa tuntui olevan luonnollinen ohjausmuoto, koska seuraa luonnostaan minun hartioitteni suuntaa esteitä hakiessa.

Alkuun hinkattiin ennakoivaa valssia. Ensimmäisenä oli putki-hyppy-putki sarja. Tarkoitus oli siis ohjata koira putkesta hypyn yli ennakoivalla valssilla ja siitä takaisin putkeen mahdollisimman pienellä käännöksellä ja itse pysymällä lähestulkoon samassa pisteessä. Tämä se vasta vaikeata minulle oli! Kesti aikansa iskostaa otsalohkoon, että ei liikuta kohti estettä vaan pieniä askeleita lähes paikoillaan ja ohjataan koira toisella kädellä yli. Kun saatiin tämä onnistumaan (ainakin sillä kertaa), siirryimme kohti seuraavaa estesarjaa radalla. Putkesta mentiin hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy-sarja. Ensimmäiset hypyt ja putket olivat koiralla suoralla linjalla eli lähetin koiran vaan putkeen hyppyjen kautta ja riensi Juhan "Kovempaa, kovempaa!" käskyjen saattelemana kohti putken jälkeistä hyppyä, jossa oli tarkoitus tehdä päällejuoksu ja siitä heittää seuraavalle hypylle. Tämä onnistui uskomaani paremmin, heti kun joku oli huutamassa vauhtia vauhtia. En ymmärrä, miksi jään odottamaan tuota koiraa, kun se on kuitenkin sata kertaa minua nopeampi. Huonosti irtoava ohjaaja ;) Tämän jälkeen oli mukava suora, hyppy-pituus-putki-hyppy, josta piti koira jarruttaa välistä vetoja varten (kuinka helppoa...). Kokeiltiin hieman erilaisempaa systeemiä välistä vetoihin ja se tuntui toimivan, ainakin silloin kun sain kädet ja jalat itseltäni oikeaan järjestykseen. Se on muuten yllättävän vaikeaa juostessa ja kun on kauhea kiire pysyä koiran vauhdissa :D

Välistävetojen jälkeen oli hypyn takaakierto-hyppy-putki-hyppy-hyppy. Saatiin kotiläksyksi harjoitella takaakiertoja, koska tällä hetkellä menen kuulemma liian lähelle tekemään niitä. Pitäisi heittää koira takaakierrolle parin metrin päästä, jotta saa vähän etumatkaa. Helpommin sanottu kuin tehty. Tällä viikolla ollaan siis lenkkien yhteydessä kierretty puita suuntaan jos toiseen kummankin koiran kanssa. Putken jälkeisillä hypyillä piti ehtiä tekemään valssi, joka oli hiukan liian vaikeaa. En mitenkään ehtinyt juoksemaan sinne asti ja aloitin valssaamisen liian myöhään. Ei pysty tekemään montaa asiaa yhtä aikaa! Sekin siis harjoittelun alle...

Saimme kommentiksi, että meno oli sen verran hienoa, ettei sen nollan pitäisi olla vaikeaa. Eli näillä eväillä seuraaviin kisoihin! Kunhan vaan saadaan minun hermorakenne kuntoon (kisajännitys) ja toimimaan myös kisoissa.

Viidennet agitreenit keskittyivät taas keppeihin. Eli oli kaksi rataa. Pidemmällä radalla tahkottiin keppejä, jopa kuusi kertaa radan aikana. Toisella taas treenattiin A:ta erilaisista lähetyskulmista kontakteja unohtamatta. Tesnin kanssa keppirata meni odotettua paremmin, jaksoi hyvin tsempata kepeistä huolimatta. Viidennellä kerralla ilme kyllä oli jo semmoinen, että ei taas noita ;) Meni kuitenkin tosi taitavasti! A:lla on kontaktien kanssa hieman enemmän ongelmia, kun neiti tulee hieman liian kovaa loikkien alas, eli helposti liukuu kontaktien yli kun ei saa itseään pysäytettyä. Nurayn kanssa sama juttu, tosin helposti A:n kohdalla hyppää jo kaukaa kontaktin yli jos ei huomaa olla tarkkana sen kanssa. Keppirata tuotti Nurrin kanssa siinä mielessä "ongelmia", että pääsi nostattamaan kierroksia, jolloin helposti räiskii kepit. Saattaa mennä kahdenkin välin ohi kiihdyksissään...

Tottis:
Kerran ollaan ehditty käydä Riikankin kanssa tottistelemassa. Ne oli suht koht lyhyet ja intensiiviset treenit, koska oltiin kummatkin niin väsyneitä, ettei silmät meinannut pysyä auki :D Enkä kummankaan kanssa ottanut seuraamista rutiineista poiketen! Nurayn kanssa keskityttiin perseenkäyttöön, häiriöpaikkamakuuseen ja luoksetuloon. Tesnin kanssa jääveihin ja sivulletuloon.

Haku:
Haussa oli ensimmäiset treenit kesätauon jälkeen. Ei ollut kyllä kaunista katsottavaa, ekalle piti lähettää varmaan miljoona kertaa? Toiselle jo meni siinä suhteessa paremmin, samoin kolmannelle ja neljännelle. Edelleen tarkistaa vanhoja piiloja, mitenköhän senkin saisi pois? Haukut irtosi hyvin, eli jotain positiivista ;) Ei kyllä tauko tehnyt meille hyvää, on tämäkin hankala laji. Hohhoijaa. Tällä viikolla ei päästä töiden takia hakuilemaan, saa nähdä miten käy ensi viikolla. Ja minun pitää oppia pitämään leipäläpi kiinni, Nuray reagoi minun jokaiseen sanaan. Eli ilmastointiteippi käyttöön!

Näihin hämäriin tunnelmiin, katsotaan olenko ensi kerralla joutunut sitomaan myös käteni.

 

Tokoleireilyä

Viikonloppu meni iloisesti tokoillessa (melkein puolentoista vuoden tauon jälkeen!). Okei, tottis on oikeastaan sama asia ;) Oltiin siis Nurayn kanssa Collieyhdistyksen järjestämällä tokoleirillä aurinkoisessa Paimiossa. Kouluttajina oli Christa Enqvist ja Leena Välimäki. Jätin Tesnin hoitoon, kun luulin ettei saa kahta koiraa ottaa (oma syyni kun en tyhmä kysynyt). Prinsessa oli kuitenkin kuulemma ihan tyytyväinen söhlätessään Hartsa-pojan kanssa.

Lauantai pohdiskeltiin Lentsun seurassa erilaisia asioita. Oli oikein mukava, kun ryhmässä oli monen tasoista ja erilaisista "ongelmista" kärsiviä koirakoita, sai paljon vinkkejä erilaiiin asioihin. Niin alkukoulutukseen jossain liikkeessä, kuin erilaisiin variaatioihin miten opettaa.

La aloitettiin seuruulla. Halusin, että katsotaan missä ollaan menossa ja miten edetä siitä. Meidän seuruu kuulemma näytti ihan hyvältä, tiiviyttä vielä käännöksiin ja Nurri tekee kuulemma hyvällä asenteella hommia ;) Seuruutettiin aika pitkiä matkoja (meille) ja otettiin erilaisia vauhteja, hyvin koira jaksoi. Nuray teki ihan uuden jutun, alkoi meinaan loikkia naaman tasolle juoksuseuruussa. Kyllähän se tykkää loikkia, muttei se ikinä käskyn alla sitä tee. Oli vissiin hiukan liikaa kierroksia! Pitäisi kuulemma tehdä enemmän liikkeitä liikkurin kanssa, koska minusta huomaa kuinka epämukava sen kanssa olen (jännitys...). Se tietysti heijastuu myös ohjaajapehmeään koiraan, kun jäykistelen siellä. Liikkurin kanssa otettiin useampi pätkä, onneksi jännitän näköjään myös vieraan kanssa treenatessa. Kuinka fiksua :D Päästiin kuitenkin treenaamaan, Nuray oli alkuun ihan ihmeissään kun itse menin lukkon seuruussa (suunnat meni sekaisin, jäykistelin etc.), mutta saatiin onneksi loppua kohden paranemaan. Lisää liikkuritreenejä!

Lisäksi otettiin jääveistä maahanmenoa, meillä kun se kyynärät ilmaan ongelma ajottain. Pitää siis itse olla rauhallinen ja tasainen (se kun onnistuisikin!), ottaa alkuun lyhyempiä matkoja ja laittaa lelu esim. sinne paikkaan, jossa kääntyy ja palattuaan koiran luo, vapauttaa se lelulle. Näin ei ala niin paljon kuikuilemaan ja kurottelemaan minua kohden.

Paikkamakuuseen saatiin kummaltakin kouluttajalta hyviä vinkkejä. Näyttää kuulemma siltä, että Nuray ei laske sitä työskentelyksi vaan koko ajan odottaa, että koska pääsee tekemään jotain. Sen takia näyttää tavallista levottomammalta. Tätä voisi muuttaa tekemällä sellaisia häiriötreenejä, että koira alkaa keskittymään ja tekemään töitä myös paikallaoloon. Testattiin sillä, että Christa heitteli makupaloja Nurayn naamaan eteen, juoksenteli/riehui siinä, kutsui koiraa jne. ja minä muistutin, että nyt ollaan töissä ja käskynalla. Alkuun Nuray meni "halpaan" helpommin, mutta loppua kohden tsemppasi. Siitä oikein näki, kun mietti ettei nyt saa mokata. Olihan sillä ollut nami kiinni tassussa eikä koskenut siihen, hieno tyttö! Näitä vaan lisää, pitää vaan saada joku uhri, joka suostuu pelleilemään meille. Tesnikin pääsee tekemään näitä ;) Lisäksi saatiin kehotukseksi leikkiä liikkeen jälkeen (jota itse olen välttänyt, ettei kierrokset nouse), jotta koira pääsee purkamaan patoamisiaan ja laittaa superpalkka kentän laidalle odottelemaan rasiaan.

Seuraavalla kierroksella mietiskeltiin noudon alkeistreenejä. Itse kun olen hieman pelokas/vainoharhainen sen liikkeen kanssa ja pelottaa koko ajan että mokaan sen. Tuntuu olevan niin miljoona tapaa opettaa sekin liike. Vinkiksi saatiin lähteä liikkeelle vauhtinoudolla, eli lelupalkka pelkästä vauhdista. Pitosysteemillä ei niin väliä alkuun. Nostaharjoituksia sitten sen jälkeen, kun vauhti näyttää hyvältä. Pitää nopeasti kokeilla erinäköisiä, muotoisia, materiaalisia kapuloita, ettei jää tapojen orjaksi.  

Lauantain viimeisenä hommana otin tokohypyn, jota ei oltu tehty noin puoleentoista vuoteen. Voi kuvitella millainen katastrofi siitä tuli! Nuray haukkua räkytti (jota ei tokohypyssä tee) ja oli ilmiselvästi suorittamassa omasta mielestään agilityrataa. Kääntyi kauniisti hypyltä katsomaan lisäohjeita radalle ;) Eli nyt pitäisi itse väsätä tokohyppy ja aloittaa sen treenaaminen alusta, muuten siitä ei oikein tule mitään.

Sunnuntaina oli Christan vuoro. Olin illalla pohdiskellut, että haluan vinkkejä perseenkäyttöön. Nuray kun tuntuu unohtavan tokossa sen olemassa olon, ja toivon että saan sillä tavalla myös vasemmalle käännöksiä paremmiksi. Saatiin hyviä vinkkejä (pientä ympyrää, pohkeenväistöä, peruuttamista jne), mistä aloittaa ja mistä sitten jatkaa eteenpäin. Ehkä saan vielä Nuraysta taipuisan koiran tottiksessakin, tähän asti kun se on rajoittunut agilityyn ja maastoon se perseenkäyttö ;)

Luoksetuloa otettiin myös, oli puhetta Nurayn törmäämisestä jalkoihin. Se kun saattaa sitä silloin tällöin tehdä, ei kuitenkaan aina. Pitää nyt kuulemma ensi kerralla ottaa teatterielkeet (draamaa ja filmausta) käyttöön ja katsoa, miten se vaikuttaa. Jos ei apua, niin käyttää aina jalkaa ylhäällä matkalla hieman ennen mahdollista törmäystä, jotta oppii jarruttamaan oikeassa kohtaa.

Leiri oli oikein antoisa, myös ensi vuonna pääsee toivottavasti! Tästä saa aina jonkinlaista inspausta toko/tottiskoulutukseen, kun pääsee pohdiskelemaan miten korjailla virheitä.

Lomalta paluu tapahtui tuossa puolitoista viikkoa sitten, tässä välissä on kerennyt olemaan kolme agiliitotreenit ja yhdet tottikset Riikan kanssa leireilyn lisäksi.

Agiliidossa on ollut erilaisia teemaratoja. Ekoissa oli kolmosluokan rata, jossa oli tarkoitus vetää välistävetoja. Toimii paremmin Nuraylla kuin Tesnillä. Vika on kylläkin minussa, Tesnille pitäisi kertoa aiemmin, mitä on tulossa ettei kerkeä lukita jotain estettä. Nurayn kanssa ongelmana hieman vauhti, pitäisi minun malttaa tehdä liike loppuun eikä kiirehtiä seuraavalle esteelle. Tämä on kylläkin meidän pääongelma kaikissa jutuissa, yllytetään liikaa toisiamme...

Toisella teemaradalla oli tarkoitus tehdä takaaleikkauksia.  Nurayn kanssa sovellamme tätä kaikkeen. Tesnin kanssa pitäisi enemmän harjoitella sitä, ei tällä hetkellä kestä sitä, että jään ohjaamaan liian kauas.

Kolmas oli puhtaasti vauhtirata, tarkoitus oli saada koiraan eloa ja irtoamista. Tämä ei kyllä meillä tuottanut ongelmaa ;) Tesni irtoaa hyvin ja vauhtikin oli nyt hyvä. Nuray irtoaa mahtavasti putkeen, mutta ei niinkään paljon hypyille. Vauhtihan ei meille ikinä ole ongelma, tai siis sen puute. Liikavauhti on ongelma.

Lisäksi käytiin Riikan kanssa tottistelemassa, otin Nuraylla hiukan seuruuta. Hirveät kierrokset, alkuun poikitti kuin hullu. Saatiin kuitenkin muutama hyvä pätkä. Lisäksi otettiin jääviä, maahanmeno taas reistaa. Juuri kun saatiin se kuntoon... Argh! Seisominen ja istuminen oli hyvä. Lopuksi otettiin luoksetulo, että saisi vähän purkaa menohaluja.

Tesnin kanssa seuruu aloitus myös. Ja sehän meni upeasti, Tesniksi pitkän pätkän ilman namia! Tauko tehnyt selvästi hyvää, oli prosessoinut jotain päässään ;) Maahanmeno ja istuminen hyvä. Pitäisi pikku hiljaa alkaa opettelemaan seisomista. Lisäksi otettiin sivulletuloa. Hieno pikku prinsessa.

Ensi viikolla pääsee pitkästä aikaa hakuilemaan, kun treenit taas käynnistyvät. Menohalut on suuret!

Team Evo

Nyt on taas venähtänyt, ollaan iloisesti vietetty mökkielämää. Parit treenit ollaan tehty Team Evon kanssa, mutta ei sen enempää. Koirat ovat saaneet juoksennella villinä ja vapaana pitkin maita ja mantuja onnellisina. 

Tottistreeneissä käytiin Tiian ja Sarin kanssa erään koulunpihalla. Otettiin muutama kierros kummankin koiran kanssa ja Nurayn kanssa lisäksi ilmaisut. Hyviä vihjeitä tuli, varsinkin koskien minun ja Nurayn ylikierroksia ;) Se on sanottu usein siitä, mutta en koskaan sitä silti sisäistä. Ollaan siis kummatkin Nurayn kanssa hieman ad/hd, ja nostetaan kauniisti toistemme kierroksia. Se on varmaan yksi syy, kun Nuraylla oli yhdessä vaiheessa ongelmana kyynärpäiden ylösjääminen liikkeestä maahanmenossa. Se jää oikein katsomaan, että” jokojoko?!?!?” pääsee jatkamaan matkaa ja minun ylikierrokset eivät varmasti sitä helpota. 

Tehtiin pitkästä aikaa ryhmäpaikkamakuu tokomaisesti (ei olla tehty varmaan vuoteen-kahteen sitä) ja pysyikin siellä. Tein kaksi lyhyempää pätkää, matkaa oli ehkä 15-20m ja aikaa 1,5-2min. Levottomaltahan se näyttää, mutta jos pysyy niin olen tyytyväinen. Ei varmaan koskaan saada paikkamakuuta sellaiseksi, että tuijottaisi vain yhteen paikkaan. Seuraaminen oli ihan ok, hiukan kävi kierroksilla ja edisti.  Samalla kierroksella otettiin maahanmenoa liikkeestä, siinä oli pientä ongelmaa kyynärpäiden kanssa. Saatiin vihjeeksi ottaa iisisti ja hengittää syvään seuraavalla kierroksella. Se jopa toimi, otettiin kaikkia jäävejä ja meni huomattavasti paremmin, kun ei häslätty niin paljon. Luoksetuloakin tehtiin, se oli taattua Nurrilaatua. Meidän ainut ”erinomainen” liike ;)

Tesnin kanssa oltiin viimeisten joukossa (eli kun Bondi oli tehnyt omat harjoituksensa), koska tyttö päätti aloittaa juoksunsa päivää ennen MH-kuvausta. Puolentoista vuoden tauon jälkeen, olen hieman edelleen katkera ;) Otettiin luoksetuloja, menivät hyvin, niiden kanssa meillä ei ole juurikaan ongelmia. Tuli suoraan eteen ja matkaakin oli parikymmentä metriä. Lisäksi otettiin seuraamista, ollaan pikku hiljaa häivytetty käsiavustusta pois. Toisella kierroksella keskityimme maahanmenoon ja sivulletuloon.

Nurayn kanssa lopetettiin ilmaisuihin, aluksi oli tarkoitus ottaa kuusi ukkoa, mutta koska alkoi ihan järjetön rankkasade niin vähensin neljään. Ei mikään pieni kesäsade vaan semmoinen, että kastuin läpimäräksi kahteen sekuntiin. Säälin sen verran maalimiehiä (ja Nurria), että käskin lopettamaan neljänteen. Nuray teki ihan hyvää työtä ensimmäiset kolme, mutta neljännellä iski ilmeisesti semmoinen jano, että piti mennä juomaan lammikosta. Siihen pitää kiinnittää huomiota, Nuray kun on huono juomaan kupista, juo mieluummin likaista vettä maasta kuin puhdasta kupista. Hölmö koira. 

Seuraavana päivänä oli ohjelmassa samalla porukalla pienoiset maastotreenit. Tiia ja Teri tekivät jäljen (uhrauduin polkemaan harhajäljen sinne pusikkoon) ja me Sarin kanssa teimme hakua. Koska kaikki koirat ovat sen verran alkeissa, niin poljimme vain puolikkaan maaston. Tesnikin pääsi tekemään kerrankin hakupistoja, alkuun oli hieman hoomoilasena (yritti jäljestää), mutta ekan ukon jälkeen tajusi jutun pointin. Käytti hyvin jopa ilmavainua, sehän oikein innostui. Harmi, kun prinsessa pääsee niin harvoin hakuilemaan, kun selvästi tykkäsi hommasta.

Nurayn kanssa otimme kolme ukkoa (Tiia ja Sari parat), Sarin ollessa siirtyvänä. Eka oli etukulmassa, Nuray merkkasi ja tarkisti matkalla olleen hajunhakupiilon, joka oli ollut muilla koirailla (Bondi, Raisa ja Tesni) ennen tyttöä. Pääsi kuitenkin hyvin yli siitä ja upposi ”pienen” risteilyn jälkeen etukulmaan. Haukkui semmoista pariakymmentä. Toinen oli noin keskivaiheilla pahassa ryteikössä. Oikein piruuttani lähetin Nurayn niiden kahden hajunhakupiilon välistä ja katsoin, miten reagoisi asiaan. Nytkin merkkasi ne, mutta tarkisti tarkemmin vain toisen. Teki kovasti töitä löytääkseen Tiian, eli en viitsinyt kutsua pois metsästä, vaikkei suoraan piilolle mennytkään. Kolmas piilo oli takakulmassa. Lähti suoraan ja upposi hyvin, oli sellaista ryteikköä, etten kuullut tai nähnyt piskiä pitkään aikaan. Juuri kun oli kutsumassa pois, niin alkoi ilmaista. Sari sanoi, että oli meinannut jo tulla takaisin minun luo, mutta kääntynyt puolessa välissä takaisin, kun oli haistanut maalimiehen. Hyvää työtä :) Pitäisi vain saada noita pistoja suoremmiksi, nyt ainakin upposi joka kerta syvälle ja teki töitä kunnes löysi ukon. Viimeisellä jo huomasi, että otti kunnolle, kun haukku oli hieman pätkivää läähätyksen takia.

Lisäksi kävimme tekemässä yhden agitreenit, vähän pitkä väli tuli kisojen jälkeisille treeneille, mutta sille ei voi mitään ;) Treenaamassa meidän (minä, Sari ja Tiia) lisäksemme oli Taru sekä Anni. Rata oli oikein mukavan oloinen kakkosluokan rata. 

Yhteentörmäys renkaan kanssa.

 

Nurayn kanssa pienoisia ongelmia tuotti keppikulma ja varsinkin se, että olisi pitänyt tehdä se takaaleikkauksena. Vaikka muuten viljelemme takaaleikkausta vähän joka väliin (meille paras ohjausmuoto!), niin keppien kanssa sitä ei ole tullut treenattua. Pitäisi kyllä... Nyt sorruin tekemään siihen pakkovalssin. Muuten rata oli mukavan vauhdikas, keskityttiin puomin kontakteihin tai siis siihen, kun niitä ei ole. Pysähtyy hienosti yksittäisenä esteenä siihen kontaktille ja kestää mun ohijuoksut/lähdöt, mutta kun muita esteitä on mukana... Iskee se järjetön vauhtisokeus, -hulluus ja –hurma eikä silloin mihinkään voi pysähtyä. Silloin painatetaan peräsuoli pitkänä eteenpäin kunnes 

1) törmätään johonkin, esim putken painoon (tosin sen jälkeen meno jatkuu samanlaisena)

2) minä menetän hermot (käydään vähän hyppäämässä vasten, kirputetaan käsivarresta ja juostaan pois)

3)löytyy ruokaa (joka syödään ja jatketaan matkaa)

Eli siihen ei auta mikään käytännössä. Pariin kertaan saatiin se kuitenkin onnistumaan, toisella kierroksella Nuray lensi (taas) puomilta maahan liukkauden takia, mutta se ei paljon tuntunut. Päätin kuitenkin, että jätän kontaktit pois (parin onnistuneen jälkeen) ja keskityttiin hyppimiseen ja haltuunottoon.

Kaukaa se pienikin ponnistaa.

Tesni oli hieman hassulla tuulella (kuten aina). Teki kyllä mielellään, mutta se on niin omissa maailmoissaan ja kiinnittää huomionsa jokaisesta pilvenhattarasta ohi lentävään perhoseen ja vieressä ryömivään etanaan. Se on niin hauska pikku prinsessa, että ei sille voi kuin nauraa :D Saatiin kuitenkin rata kunnialla loppuun kontakteja ja keppejä myöden parin harjoituksen jälkeen. Tyytyväinen fiilis jäi, pääasia että Tesnillä on hauskaa.

Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn.

 Kävimme pienen lenkin Etelä-Suomessa mökkeilyn ohessa, ja pääsin jopa käymään omissa agitreeneissä pitkästä aikaa. Nuray oli niin järjettömillä kierroksilla, että hyvä ettei lentoon lähtenyt. Yritystä ei ainakaan puuttunut. Treenien teema oli välistävedot, sai hieman jankata ennen kuin onnistui tuon sekopään kanssa. Lopulta parhaiten toimi se, että jäin reilun kahden metrin päähän ja huusin ”TÄÄLLÄ!” aina kun piti välistä mennä. Kauniinkuuloista ei varmasti ollut, mutta se sentään onnistui ;)

Nyt jatketaan löhöämistä ja järvessä lillumista (on sen verran loman aikana satanut, että järvi tulee kohta korvistakin ulos). Viikonpäästä on paluu karuun arkeen ja työelämään, nyt nautitaan, kun voidaan!

Agirotu

Käytiin sitten toissa viikonloppuna Kuopiossa hieman sättäämässä ;)

Lauantaina oli Tesnin ekat viralliset kisaradat, kummastakin hylly. Olen kuitenkin varsin tyytyväinen Tesnin toimintaan. Alkuun vähän mietin, mitä prinsessa sanoo, kun neljällä kentällä koirat juoksee rataa, radanvierustat täynnä koira ja ihmisä, vieraspaikka yms. Ei kuitenkaan välittänyt siitä yhtään, hieno tyttö :D Olisi kuitenkin itse pitänyt pitää koira paremmin "hallinnassa", unohdan aina Tesnin kanssa mennessäni, että se on niin erilainen kuin Nuray. Nurayta ei tarvitse kauheasti vahdata tuleeko se, Tesniä taas pitäisi koko ajan pitää hallinnassa. Jos ei ole käskyn alla, menee sille esteelle, mikä huvittaa. Kummatkin koirat siis suoritti kaksi samaa rataa.

Eka rata oli Jarmo Jämsän käsialaa. Tesnin kanssa meni juuri siihen, että en pitänyt sitä tarpeeksi kiinni itsessäni. Jotenkin sitä aina ohjaa samalla tavalla, ja unohtaa että sen kanssa pitää olla eritavalla jämptimpi. Tesni ei pysy minussa kiinni vaan haahuilee toisille esteille, jos en koko ajan pidä itsestään ääntä.

Nurayn kanssa eka rata alkoi lupaavasti, saatiin kielto 7 esteellä, mutta ehdin pelastaa tilanteen, eikä Nurri juossut sitä väärin päin. Puomin jälkeen alkoi hyppysuora, ohjasin suoran viimeisen esteen huonosti ja Nuray ehti juosta itsensä suoran päässä olevaan putkeen jättäen sen viimeisen hypyn välistä. Oma oli mokani, olen kuitenkin koiran käytökseen tyytyväinen. Pysyi hyvin hanskassa!

Toinen rata oli Salme Mujusen käsialaa. Aika suoraviivainen vauhtirata. Tesnin kanssa ekana mokattiin kepeillä (kolmas este suoran päässä), en ottanut tarpeeksi haltuun. Tämän jälkeen oli rengas, putken sijaan Tesni kuitenkin ehti juosta hypylle yrittäessään karata A:lle, joten siitä hylly. Sain kuitenkin koiran haltuun ennen kuin pääsi kontaktille, joten jatkettiin rata normaalisti loppuun. Olin kuitenkin itse jo sen verran väsynyt (kolme rataa tässä kohtaa alla), eli en kauhesti jaksanut enää ohjata. Kunhan humputeltiin ittemme radan läpi. Mahtoi yleisöllä olla hauskaa!

Nurayn kanssa otettiin alkuun kepeistä vitonen, oli liian kova vauhti ja aloitti vasta toisesta välistä. Pitäisi aina muistaa jarruttaa sitä koiraa ja antaa tilaa! Toinen vitonen otettiin A:lta (alasmeno kontakti) ja kolmas siitä, kun koira meinasi jättää putekn jälkeisen hypyn välistä. Olin kerrankin skarppina ja ehdin heittää koiran takaakiertämään uudestaan esteen. Loppurata meni vauhdikkaasti, tuloksena siis 15vp ja aika -10,63! Oli mahtava fiilis saada tulos niin monen hyllyradan jälkeen! Ehkä meillä tässä vielä toivoa on. Nuray kuunteli, kun sanoin ennen rataa että jos käyttäytyy niin saa hampurilaisen ;) Piti siis kisojen jälkeen hakea neidille juustohampurilainen, mutta oli se sen ansainnut.

Sunnuntaina aloitettiin aamusta alomaksijoukkueiden radoilla. Tesnin kanssa oli ihan hirveätä häsläystä, oltiin joukkueemme kolmas lähtijä. En paniikissa yhtään ajatellut lentävää lähtöä, että miten se kannattaisi tehdä. Olisi pitänyt olla kiinnipitäjä, nyt kun lähdettiin yhtäaikaa, tuuppasin Tesnin toiselle puolelleni, jolloin kiersi ekan esteen ja ja hyppäsi sen väärään suuntaan. Kukaan ei ole varmaan koskaan noin nopeasti saanut "hyllyä" (joukkueradoissa ei voi saada hyllyä, vaan jokaisesta hyllystä saa +10s aikaa). Hieman noloa :D Menin ihan sekaisin koko jutusta ja häslättiin niin kyllä koko rata. Tesni meni muunmuassa väärään päähän putkea ja kävi hyppäämässä renkaan yhden ylimääräisen kerran. Mikä pieni blondi! Loppupeleissä meidän aika oli 47s radalta + 50 s näistä mokista johtuen. Ihmeen hyvä aika radalta meillä, vaikka tuntui että se kesti sen puolivuotta koko rata ;) Lopulta nahkojen alojoukkue oli maksien kolmas ja saatiin hienot pokaalitkin. [Tosin joukkueita oli vain neljä, mutta ei kerrota kenellekään, hyvä suoritus yhtä kaikki ;) ] Suoritus täällä *klik*.

Maxi alojoukkue.

Seuraavaksi tuli hieman odottelua, meidän loput kolme rataa oli päivän lopussa ja hiukan meinasi mennä kaikki päällekkäin. Nurayn kanssa käytiin juoksemassa nopeasti hylly Open Class radalta kaatosateessa, jonka jälkeen juostiin joukkueradalla toiseen nahkajoukkueeseen. Open Class-rata oli kaiken kaikkiaan ihan hyvä, kunnes neljänneksi viimeisellä esteellä Nuray kiersi esteen väärältä puolelta -> hylly. Muuten kyllä toimi hienosti järkyttävästä kaatosateesta huolimatta (sää vaikutti enemmän kyllä minun menooni)!

Joukkuerata meni meillä plörinäksi, olin tosiaan tutustunut ensin joukkuerataan, jonka jälkeen kävin tutustumassa Open Class-rataan, jonka jälkeen kävin siellä kisaamassa, josta sitten suoraan joukkueradalle. Toisin sanoen ehdin tässä välissä unohtaa koko joukkueradan lähestulkoon. Muistin kyllä, missä järjestyksessä esteet mennään, mutten miten päin. Oli siis pientä ongelmaa ilmassa. En edes ole uskaltanut katsoa vielä kuinka huonosti meillä meni :D Tosin, ei oltu joukkueen kanssa viimeisiä! Suoritus täällä *klik*.

Maksikilpailevien toinen joukkue.

Tesnin kanssa laitettiin kisaviikonloppu kasaan ja käytiin hakemassa Open Class-radalta hylly. Huomasi jo pikku prinsessa, että viikonloppu oli ollut rankka ja väsymys näkyi, oli omissa maailmoissaan. Kokosi itsensä kuitenkin kasaan ja käytiin rallattelemassa kolmesta kiellosta itsellemme hylly.

Kaiken kaikkiaan viikonlopusta jäi todella hyvä fiilis, suunnitellaan jo seuraavia kisoja ;) Kiitokset kavereille ratkiriemukkaasta seurasta ja kuvaus avusta!

Viime viikon hakutreeneissä otettiin kolme ukkoa. Tarkoitus oli ottaa neljä, mutta koska kolmas meni niin hyvin (vastatuuli, upposi ensimmäisestä lähetyksestä suoraan ukolle ja haukkui hyvin), niin lopetettiin siihen. Eka ukko oli hieman tahkoamista, lähti hyvin ja upposi noin 30 metriin, mutta luovutti liian nopeasti. Edessä oli paha ryteikkö, johon jäi hajua etsimään, eikä uponnut tarpeeksi syvälle. Muutaman lähetyksen jälkeen saatiin kuitenkin koira maalimiehelle, syvyyttä siinä kohtaa oli noin 25m. Toinen ukko meni paremmin, myötätuulesta huolimatta lähti irtoamaan paremin. Tosin haju kulkeutui ilmeisesti sivuun (?), koska etsi ukkoa n. 10 metrin päästä ukosta sivulinjan ulkopuolella. Lopulta kuitenkin löytyi ukkokin, hyvin se koira nenäänsä käyttää. Uppoaisi ja irtoaisipa paremmin... Mutta kolmas ukko oli ehdottomasti meidän priimaa!

Tällä viikolla oli tämän kauden päättäjäistreenit (loppukuukausi ollaan tauolla, jatkuu elokuussa). Nuray toimi hyvin, oli voimakas tuuli toiselta puolelta. Sinne otettiin kaksi ukkoa, joille lähti suoraan lähetyksestä, eteni hyvin ja haukkui semmoista pariakymmentä. Toiselle puolelle myötätuuleen otettiin yksi ukko, johon sai lähettää useamman kerran ennen kuin upposi tarpeeksi pitkälle (otettiin samalla myös syvyyttä pois). Meni kuitenkin paremmin kuin aiemmin ;)


Tottistelemassa käytiin torstaina, otettiin pientä kivaa. Nuray oli ihan hassulla tuulella eli suht koht lahna. Ei sitä vauhtia ja vaarallisia tilanteita oikein löytynyt, olisiko voinut johtua edeltävän päivän osteopaattikäsittelystä? Otettiin sen takia tosi rennosti, eli pieni pätkä seuraamista ja pari maahanmenoa. Tesnin kanssa seuruuteltiin ja otettiin luoksetuloja.

Nyt alkaa loma, tai siis on jo alkanut, ja meitä kutsuu Savonmaa sekä mökkielämä. Hiljennytään siis luultavasti hetkeksi. Olisi tarkoitus treenailla välillä kaveriporukalla, mutta myös löhöillä kyllikseen. Nuray ja Tesni pääsevät vapaana kirmaamaan mökki ympäristössä, ovat varmaan tyytyväisiä, kun ei tartte aina hihnassa olla ;)