Sisäinen Mikko Alatalo

Otsikko kertookin jo meidän treenien pääasian viime viikolla, minun pitäisi löytää sisäinen Mikko Alataloni agilityradalla ja oikeastaan kaikissa hommissa. On helpompaa rauhoittaa minua kuin koiraa. Pitää juosta kovaa, mutta keskittyä ja tehdä rauhallisesti kaikki ohjauskuviot. Turhia kiirehtimättä. Kuulostaa niin kovin helpolta (not). Tässä tulee olemaan aika paljon hommaa ennen kuin onnistuu. Olen aina pitänyt itseäni rauhallisena, mutta en kuulemma ole. Ollaan Nurayn kanssa samanlaisia vipeltäjiä. Nyt vaan joogaamaan ja kuuntelemaan rauhallista musiikkia ennen kisoja ja treenejä ;)

Lauantaina oli Koiruuksien kesätreffit, käytiin piipahtamassa Tervakosken KV-näyttelyssä hakemassa Tesnille EH. Samalla hieman otin Nurayn kanssa tokoa siinä hulinassa ja sain pitkiä katseita. Oli hyvää häiriötä. Tesnin kanssa kokeiltiin myös hieman helpotettuna. Tämän jälkeen paineltiin kasvattaja Teijan luo nauttimaan valiokakkua (Sintin MVA, Hupin TVA ja Elmon agikaksoisvalio). Samalla koirat pyörivät sulassa sovussa pitkin asuntoa. Paitsi Nuray joka oli teljetty turvallisuussyistä omaan huoneeseen (kun oli ruokaa tarjolla, pikku apina olisi seonnut).

Tämän jälkeen lähdimme huristelemaan kohti Riman hallia, Anne oli lupautunut pitämään meille parin tunnin agitreenit. Oli kaksi tekniikkarataa, toisessa pointtina saksalainen ja pakkovalssi kepeille. Toisessa hyppyjen kierto ja väärään päähän putkea lähetys. Olin itse vielä aika surkeassa kunnossa viisurin poiston takia (onneksi oli muuten viimeinen!), joten en kauheasti juoksennellut. Turisti Nuray pääsi aloittamaan, ongelmaksi tuli ehtiminen (ylläri). Varsinkin huono kuntoni ei asiaa helpottanut, piti koko ajan jättää koira kauemmaksi ja yrittää luottaa siihen että kyllä se osaa tulla. Minulle turhan vaikeaa se luottaminen, pitää aina jäädä kyyläämään ja odottamaan, vaikka tiedän että sillä tavalla en ikinä ehdi mihinkään. On se vaikeaa. Kepeillekin saatiin hyviä vinkkejä, mm. turpa kiinni. Kehuessani Nuray helposti jätti kesken (ajatteli varmaan että se oli siinä). Lisäksi pitää muistaa pitää käsi ylhäällä ja tukea koiraa, se helposti unohtuu kummankin piskin kanssa.

Tesnin kanssa vielä suurempi ongelma oli luottamus, jotenkin oli tosi hankala jättää koira ja painella kakkoshypylle niin että luottaisi koiran tulevan ykkösen, kun suorin reitti on kakkoselle. Tesni kuitenkin ykkösen teki ja käyttäytyi muutenkin varsin hienosti. Itse en vaan yhtään osannut ohjata! Vasta muutaman kerran jälkeen tajusin, että tein ihme piruetin ennen saksalaista. Tämäkin tuli vain ilmi kun Tesni lähti väärään suuntaan. Ihmekö tuo, kun ohjasin niin? Lopulta sain ohjauksen päähäni iskostumaan ja homma alkoi sujumaan. Koiraparat kun joutuvat tällaisesta ohjaajasta kärsimään...

Hyppy väärään suuntaan...

Toisen radan onnistumisprosentti oli onneksi huimasti parempi. Ei päässyt niin pahasti masentumaan ;) Kummatkin koirat osasivat hienosti takaakierrot. Syynä saattaisi olla viime viikon kotiläksyt ja takaakiertojen harjoittelu. Ollaan siis lenkillä kierretty puita tosi ahkerasti ja sisätiloissa huonekaluja. Ja putkeenkin mentiin joka kerta oikeaan päähän, vähän vilkaistiin sitä lähempää, mutta hienosti toteltiin käskyjä. Tosi ylpeä olen noista piskeistä! Kiitokset Annelle mukavista treeneistä ja hyvistä vinkeistä, ehkä tästä vielä joskus oppii luottamaan koiriin, eikä jää niitä odottelemaan :D

... ja oikeaan suuntaan.

Takaisin otsikkoon palatakseni, tämä on siis vinkki, joka saatiin Ruokosen Juhalta viimeisissä treeneissä sunnuntaina. Meno on hienoa, mutta pidän liikaa kiirettä ja häsellän. Menen mukaan koiran kierroksiin. Tottahan se on, mutta kun se on niin helppoa :D Nyt pitää vaan löytää sisäinen lahna ja yrittää sen kanssa kisoissa mennä.

Rata oli tehty nopeille koirille kuulemma vaikeaksi ja niinhän se oli. Välillä hirveitä kiihdytyssuoria ja sen jälkeen vaikeita ohjauskuvioita. Sai elää hieman veitsenterällä. Alkuun hyppy-hyppy-putki-hyppy väärältä puolelta. Onneksi pystyin jättämään Nurayn alkuun ja kävelin itse putkelle, heitin Nurayn putkeen ja menin valmiiksi hypylle. Oli taas hyötyä takaakiertotreeneistä, meni ihan ok. Tämän jälkeen oli hyppy-hyppy-putki-pöytä. Toisella hypyllä oli tarkoitus tehdä päällejuoksu ja lähettää siitä putkeen. Putken pää oli siis niin sanotusti vääräpää ja siinä välissä oli myös A:n kontakti. Hieman kontakti-putkierottelua siis. Putken jälkeen jarrutettiin pöydälle. Ja minä kyllä kirjaimellisesti jarrutin. Nuray meni varsin hienosti kun ehdin ohjaamaan, huono kunto kuitenkin edelleen näkyi ja olin alkuun hirveästi myöhässä. Lopulta pääsin kuitenkin juonesta kiinni ja saatiin homma toimimaan. 

Pöydältä lähdetiin A:lle, hyppy-hyppy-hyppy-hyppy-takaakiertohyppy-putki. Tämä suora oli hankala, minun piti ehtiä lähettämään koiraa takaakierrolle ja se sai rauhassa kerätä vauhtia edeltävillä hypyillä. Hypyt oli U-muodossa eli lopulta se onnistui niin, että lähetin Nurrin ekalle hypylle ja ohjasin kauempaa muut hypyt kiilaten itse koiran takaakierrolle. Tämän jälkeen lähettiin putkeen putken takaa, eli periaatteessa kiertotreeni tai sitten pakkovalssi. Kokeilin kumpaakin ja takaaohjaus toimi paremmin. Ei ollut niin kiire. Tämän jälkeen oli hyppy-hyppy-kepit-hyppy. Ekalle hypylle piti tehdä ennakoiva valssi, jotta sai koiran vastakädellä heitettyä seuraavalle hypylle ja siitä kepeille.

Saatiin kyllä äärimmäisen paljon hyviä vinkkejä Nurayn kanssa, suurin osa toimii varmasti myös Tesnillä. Tuli hirveä kisakuume, pitäisi päästä kokeilemaan sisäistä Lahnaa kisoihinkin. Tosin pitäisi se ensin löytää ;)