Li-li-li-liitää

Tässähän vähän vierähti aikaa. Mutta eipä meille mitään ihmeellistä olekaan sattunut, sitä samaa eli enemmän tai vähemmän pieleen menneitä treenejä :D

Sunnuntain agitreeneissä oli hieman vetinen tunnelma. Kastuin varmaan munuaisia myöden, vieläkin saa rutistella niitä sadevesiä nahastaan. Otettiin siis hiekkakentällä lähinnä tekniikkatreeniä matalilla hypyillä Hannan kanssa. Oli erinäköistä takaakiertoa ja pakkovalssia siellä, sai hieman vauhtia pois koiralta. Keppikulma oli erittäin vaikea, hetken aikaa sai hakata päätään maahan ennen kuin keksin miten saan koiran sinne paremmassa kulmassa (aloitti aina toisesta välistä syystä tai toisesta?). Väänsin siihen(kin) väliin valssin, niin sain koiraa vedettyä hieman kauemmas, että hakeutui paremmin oikeaan väliin. Muita ihmeellisempiä ongelmia ei meillä ollut, lähinnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita ;)

Seuraavissa agitreeneissä oli ensin Tesnin treenitunti ja sitten Nurayn. Kummallakin ryhmällä oli tosin samat radat. Ensimmäinen rata oli puomi/putkierottelua, joka Tesnin kanssa onnistui ihmeen hyvin kontaktihulluudesta huolimatta! Saatiinkin sitten keksittyä toinen ongelma vuorostaan. Eli välistä veto ei oikein ottanut sujuakseen, prinsessa oli ihan hassulla tuulella. Oli selvästi päättänyt miten rata suoritetaan ja vähät välitti, mitä minä sönkötin. Hyvä ettei keskaria näyttänyt. Aikamme tapeltua sain koiran tuupittua oikealle hypylle, sitten se klikki avautui tai mikä ikinä aivoja sillä kuormittikin. Hassuja päähän pistoja neidillä. Toinen rata oli keppejä ja putkia erilaisissa asennoissa. Siinä ei mitään ihmettä sitten ollutkaan, kuunteli ohjaustakin hyvin ;)

Nurayn kanssa puomi/putkierottelu meni hyvin parin viikon takaisesta hösellyksestä huolimatta. Kerran kun olin käskynyt kasvattamaan aivosolun korvien väliin, kuunteli hyvin ohjausta sen jälkeen. Oli Nurayn tyylinen rata, kun sai juosta peräsuolipitkänä. Toisen radan kanssa mietiskeltiin (jälleen!) keppikulmaa, 90 asteen kulma kepeissä juoksusuoran jälkeen ei tunnu oikein sopivan tuolle apinalle. Saatiin sekin lopulta onnistumaan, tappelua vaati.

Hakutreeneissä kokeiltiin uudestaan haamuja, eli koira näki kun ukot lähti piiloihin, jonka jälkeen käytiin pieni lenkki muualla. Nuray oli hirveä hingulla menossa oikeaan etukulmaan eli aloitettiin siitä. Tuo haamu on kyllä sille liikaa. Sen jälkeen se viimeinenkin aivosolu joko tippuu kyydistä tai hirttää kiinni, kun kauheata kyytiä pitää vaan lähteä juoksemaan eteenpäin. Tosin, silloin se kyllä uppoaa! Harmi vaan että pisto on enemmän spiraali kuin suora ;) Seuraavaksi kokeiltiin ääniapua (maalimies taputti kerran piilolla). Tällöin lähti hyvin myös myötätuuleen, upposi syvälle ja malttoi jopa käyttää nenäänsä. Tässä vaan tuli se vika, että toisen piston jälkeen Nuray jäi odottamaan sitä apua. Eli haudataan sekin nyt hetkeksi. Lopulta päädyttiin siihen, että hajunhaku, haamu ja ääniapu on sille ihan liian helppoja juttuja. Se selvästi jää odottamaan niitä ja koittaa mennä siitä mistä aita on matalin. Nyt vaan aletaan laittamaan sitä piilolle niin pitkään, että uppoaa tarpeeksi syvälle. Ehdin varmaan kuolla suonten kalkkeutumiseen, ennen kuin ollaan perillä asti :D Neljäs pisto tehtiin sillä systeemillä ja "muutama" lähetyshän sitä piti ottaa... Irtoamisala on tällä hetkellä noin 20 metriä, sitten tulee takaisin minun luo. Hissukseen siis.

Tämän iltaisissa agitreeneissä otettiin vanha ykkösluokan kisarata Seppo Savikolta. Tuntui tosi helpolta eli onnistuttiin kummankin koiran kanssa ihme kyllä! Saatiin jopa kontaktit kohdalleen, eli ehkä meillä toivoa on. Ensi viikonloppuna onkin Agirotu, olen menossa kisaamaan kummankin koiran kanssa (kuinkahan paljon mahtaa hävettää sen jälkeen!), 4 rataa per koira. Keskiviikkona on vielä hakutreenit ja sitten suunnataan nokat kohti Savonmaata!

Tanssii nahkojen kanssa

Sunnuntain agitreenit otettiin Tesnin kanssa, kun Nuray oli juuri ollut hieronnassa. Tesnin "kontaktihulluus" nosti taas päätään, eli yritti oikaista kakkoshypyltä suoraan A:lle (5.), mutta pienellä tahkoamisella saatiin suorittamaan myös muut esteet (kaksi hyppyä, joista toinen okseri). A:n jälkeen oli kepit, joista suorittiin mutkaputkeen. Tämä meni oikein hyvin. Putken jälkeen oli "hämäyshyppy", jota ei suoritettu vaan se kauempi hyppy piti suorittaa, vaikka toinen oli siinä niin houkuttelevasti esillä. Ihme kyllä, Tesni kuunteli eikä edes yrittänyt hakeutua "hämyhypylle" ;) Tämän oikean hypyn jälkeen oli taas suora reitti A:lle, johon ei kyllä tarkoitus ollut mennä vaan takaakiertää seuraavalle hypylle. Pyrki monesti A:lle, mutta suurimmalla osalla kerroista kuunteli komentelua ja suoritti hypyn. Ei tosin joka kerta, mutta suunta on ylöspäin! Tämän jälkeen oli paljon kiertelyä hyppy/putki yhdistelmin, jonka jälkeen hyppysuoran päässä oleva rengas. Sujui ilman kummempaa kohellusta, Tesni onneksi suorittaa (ainakin tähän asti) renkaan oikein. Nuray taas menee siitä lävestä, joka on lähimpänä  on se sitten päällä, sivussa tai keskellä.

Maanantain agitreeneissä meillä oli vähän haasteellisempi rata eli maxien SM-hyppyrata vuodelta 2010 (tehnyt Salme Mujunen). Rata täällä *klik*.

Nurayn kanssa alku meni oikein hienosti, jätin koiran odottamaan ja suorin itse esteelle 5, josta kutsuin koiran, laitoin takaakiertona vasemmalta puolelta seiskalle ja kasille. Kääntyy sen verran pienessä tilassa, että onnistuu, vaikka ahdasta olikin. Keppikulma oli hieman vaikea meille, lähetys kauempaa ei onnistunut (aloitti vasta toisesta välistä), joten saattelin hieman lähemmäksi. Juoksin keppien toiseen päähän, otin haltuun vasemmalle puolelle ja lähetin putkeen. Ja sitten juostiin ja kovaa! Koira ehti juosta aika paljon edelle, mutta haki onneksi suht koht hyvin putkille. Otin 12-14 välistävetoina, lähetin 15 ja putkelle kauempaa ja koitin juosta/ehtiä 17 persjättönä. Ei onnistunut, liian hidas olin. Meni siis lopulta takaaleikkauksena. 19 takaakiertona osoittautui vaikeaksi, koska koira ehti kerätä niin paljon vauhtia ja kierroksia, ettei kuullut kiertokäskyä. Sitä sitten koitettiin pari kertaa, että onnistui. Kaiken kaikkiaan, meille aika kammorata, kun hidas ohjaaja ja nopea koira. Henkiin kuitenkin jäätiin ;) 

Tesnin kanssa tehtiin sama aloitus, kepeillä suosiolla saattelin lähelle, koska ei osaa hakea vielä juurikaan keppejä. Putkeen en saanut lähetettyä niin kaukaa kuin toivoin, hyppäsi helposti putken yli jos jäin liian kauas :P Tästä tuli sitten ongelmaksi putkisuora, en ehtinyt (vaikka kuinka pingoin) ohjaamaan 11 putkelle vaan koira jostain syystä hakeutui aina 13 hypylle, vaikka käytin vastakättä. Oli niin kiinnittänyt siihen huomionsa, että ei meinannut päästä siitä yli. Komensin koiraa vähän "painokkaammin" (karjuin siis "putkeen, putkeen!" siellä sadan kilometrin päässä, jossa olin), niin alkoi jopa kuuntelemaan. Olen Tesnin kanssa hieman turhan hempeä kuulemma, kouluttajakin sanoi, että heti näytti paremmalta, kun käytin ääntä. Oli penikka hieman omissa maailmoissaan :D Loppupätkä meni ilman pahempia kompurointeja, kun koira siirsi koko huomionsa minuun. Tesnin kanssa ongelmaksi voi muodostua irtaantuminen. Jos en ota prinsessaa heti haltuun ja kerro tarkasti mihin pitää mennä, tekee omia reittivalintojaan. Pitää siis olla tarkempi ohjauksen kanssa.

Lisäksi harjoiteltiin yksittäisinä esteinä kontakteja, jotta saadaan niihinkin jotain järkeä.

Hakutreenit menivät paremmin tällä viikolla, ainoastaan toisella pistolla ei oikein lähtenyt vaikka lähetin. Ei ollut haistanut maalimiestä eli Nurrin mielestä sinne ei kannattanut mennä. Tähän pitää nyt saada jotain järkeä. Pitää mennä, vaikka ei samantien haistaisikaan, jos mie niin sanon ;) Koitetaan miettiä seuraaviin treeneihin (ti) siihen jotain erilaisia tapoja, että alkaa uppoamaan myös myötätuuleen tai kun ei muuten jostain syystä samantien ukkoja haista. Ideoita saa heitellä ilmaan. Muuten kyllä olin tyytyväinen treeneihin, neljästä ukosta kolme onnistui hyvin. Upposi hyvin eli ilmeisesti haistoi ukot kunnolla ja haukut oli kuuluvat (n. 20 otettiin per ukko).

Tottikset jää tällä viikolla välistä, koska poden hampaanpoistoja (viisaudenhampaat, mikä typerä nimi).

Agipäivä

Sunnuntai meni Ville Liukan koulutuksessa hieman harmaissa merkeissä (vettä siis satoi välillä), kyseessä oli siis Collieyhdistyksen Helsingin alaosaston agipäivä. Saatiin paljon hyviä vinkkejä muun muassa kontakteihin ja ohjauskuvioihin. En vaan saisi pitää kiirettä radalla, sen kun vielä saisi myös iskostettua tuonne selkärankaan! Tapana kun on hieman juosta kilpaa koiran kanssa ja Nurayhan se joka kerta sen juoksentelun voittaa. Treenattiin monenlaisia ohjauskuvioita pakkovalssista saksalaiseen. Ei tullut ohjaukset kovin luonnollisesti minulta, mutta ensimmäinen rataosuus selvitettiin jopa kunnialla!

Toisella osuudella ongelmaksi muodostui (hassua kyllä) putki/puomiyhdistelmä. Tavallisesti meillä ei ole ollut mitään ongelmia erottaa kumpaan pitää mennä, mutta nyt Nuray sai päähänsä, että ainut oikea vaihtoehto oli putki. Juoksi putkeen jopa kun siirrettiin sitä tai Ville seisoi edessä. Oli ihan ihme klikki päässä sillä. Pienen (tai "pienen ja pienen") tahkoamisen jälkeen saatiin sitten tajuamaan, että toiveissa oli sinne puomille meno eikä sen putken kiertäminen eri suuntiin. Kontaktit oli kyllä niin hirveitä, ei niitä oikeastaan ollut ollenkaan. Mutta saatiin vihjeitä niihinkin. Kaiken kaikkiaan oikein antoisa koulutus, jäi paljon hyviä juttuja mieleen, vaikka itse häsläsinkin niin paljon kuin ikinä pystyi (kunto tosin meinasi loppua kesken flunssan takia). Tesnin kanssa käytiin treeneissä ottamassa hyppytekniikkaa, innostui siitä niin paljon ettei meinannut pysyä karvoissaan :D Se on välillä vähän hassu pikku otus.

Keskiviikkona tottistelimme Riikan kanssa. Mentiin Luukin pk-kentälle, jonka vieressä on siis koirapuisto. Oli oikein hyvää häiriötä kun vieressä aidan takana juoksee kaksi borzoita, kun Nurrin kanssa otettiin seuruuta. Se vaikutti oikein hyvältä, saatiin jo pidempiä pätkiä aikaiseksi. Maahanmenot oli nopeita ja meni yhdestä käskystä. Luoksetulo oli taattua Nurrilaatua, järjetöntä vauhtia, mutta suora oli kuitenkin eikä edes törmännyt. Liikkeestä seisomisessa oli pientä hiiviskelyä välillä, onneksi oli apusilmät eikä tullut palkattua siitä. Paikkamakuussa on vielä hommaa, on hieman levottoman oloista (kuikuilua).

Tesni otti seuruuta, pientä irtoamista on havaittavissa pidemmillä pätkillä. Pitää vielä vahvistaa oikeata paikkaa. Suureksi häiriöksi osottautui aidan toisella puolella oleva belgipentu, jota kutsuttiin koko ajan luokse. Harjoittelin sitten samalla Tesnin kanssa luoksetuloa, hyvin kesti häiriön. Tosin on sen verran varma liike, että jonkun muun liikkeen kanssa olisi voinut käydä toisin. Lisäksi otettiin taas maahanmenoa, nyt oli hyvät asennot. Ei jäänyt kyynärpäät ilmaan eikä venyttänyt niin paljon eteenpäin.

Torstaina treenattiin hakua eikä mennyt ihan putkeen. Koitin siis sitä, että ei tarvitsisi aina sinne 50m rämpiä, mutta kun ei toimi. Välillä sitä miettii, että olisiko liikaa vaadittu että joskus asiat edistyisi tai edes onnistuisi? :P Edelleen haetaan hajut piilolta asti eikä varmaan koskaan päästä siitä pois. Jos haen hajun niin etten käy piilolla asti tai edes lähellä (kun koirasta selvästi näkee että on maalimiehen haistanut), niin lähetyksen jälkeen etsii ukkoa tasan siitä seudulta, mistä haju on haettu. Tämä käy joka ainut kerta. Onko koira järjettömän tyhmä (olen siis pitänyt Nurayta suht koht fiksuna) vai olenko minä tyhmä/kärsimätön?  Voiko koira oppia, että kun aina ollaan se haju haettu piilon läheltä (siis oikeasti läheltä), että ei kannata kauemmaksi siitä paikasta ajautua? Vaikka siis ei koskaan laiteta omia jälkiään, vaan haju haetaan kauempaa kiertämällä, niin aina juoksee siihen asti, mistä ollaan haju haettu ja etsii sitä siinä. Tuntuu ettei ikinä päästä siitä eroon. Eikä edes pistot ole suoria. Tiedän, että haku on hidas laji, mutta kuvittelin että tässä ajassa olisi päässyt edes tuosta hakemisesta eroon. Välillä iskee epätoivo.

Argh, välillä ärsyttää niin paljon kun ei mene niin kuin kuvittelee. Mutta koska sitä menisi niin? ;P Katsotaan miten treenit menee ensi viikolla.

Hyttysiä...

Se ei ollutkaan kesä ja kärpäset vaan kesä ja hyttyset. Hakutreenien suurin miinus, hyttyset. Ahdistavaa piilossa maatessaan kuunnella, kun laumallinen kerääntyy selän taakse ja korvanjuureen herkkuaterialle. Ja siinä odotellaan ja toivotaan, että jää edes yksi pisara verta kroppaan ;P

Torstain tottikset oli aika lyhyet ja ytimekkäät, oli juuri hierottu Nuray, joten ei oikeastaan mitään tehty. Tesnin kanssa vähän enemmän, otettiin pikkupätkä seuruuta, luoksetuloa ja maahanmenoa. Sunnuntaina meni melkein koko päivä hakukisoissa kaverin henkisenä tukena. Oli kyllä avartava kokemus, alkoi kauhea hinku päästä eteenpäin itsekin treeneissä! Lisäksi illasta käytiin agitreeneissä vetämässä Nurayn kanssa vauhtirata. Ei ole pitkään aikaa mennyt noin "kivuttomasti" alusta alkaen. Taisi olla meille turhan helppo kerrankin ;)

Viime hakutreeneissä kokeiltiin ekan kerran haamua (jotta saataisiin suorapisto). Ei onnistu niin kuin oli ajatus, kierrokset nousi niin paljon, että ei mitään rajaa. Paineli metsään kuin sekopää, siinä jäi nenän käyttö hieman vähemmälle. Teki kyllä töitä, mutta jotenkin vauhtia oli enemmän kuin aivoja. Kiemuroitakin tuli enemmän kuin humalaisella. Tästä syystä loput tehtiin perinteisellä hajun haulla (tosin tuuli sen verran, ettei tarvitsenut piilolla asti käydä). Lisäksi haukkui oma-alottaisesti piilolla sellaista pariakymmentä. Hieno tyttö! Silti välillä tuntuu, ettei edistytä yhtään. Olen selvästi liian kärsimätön. Ihan kuin olisi hinkannut paikallaan vuoden ja mikään ei mene eteenpäin.

Loppuviikko onkin tässä mennyt sairastellessa, on sen verran flunssaa, kuumetta ja kurkkukipua, ettei ole nenäänsä oikein ulos pistänyt. Koiraparat on ollut sen takia myös vuoteenomana, ei ole kysytty niiden mielipidettä :D Mutta nyt alkaa taas elämä voittaa, huomenna olisi tarkoitus raahautua vaikka väkisin SCY:n Helsingin alaosaston agikoulutukseen. Koko päivä Ville Liukan koulutuksessa!

Nuray kuivaharjoittelee.