Hyttysiä...

Se ei ollutkaan kesä ja kärpäset vaan kesä ja hyttyset. Hakutreenien suurin miinus, hyttyset. Ahdistavaa piilossa maatessaan kuunnella, kun laumallinen kerääntyy selän taakse ja korvanjuureen herkkuaterialle. Ja siinä odotellaan ja toivotaan, että jää edes yksi pisara verta kroppaan ;P

Torstain tottikset oli aika lyhyet ja ytimekkäät, oli juuri hierottu Nuray, joten ei oikeastaan mitään tehty. Tesnin kanssa vähän enemmän, otettiin pikkupätkä seuruuta, luoksetuloa ja maahanmenoa. Sunnuntaina meni melkein koko päivä hakukisoissa kaverin henkisenä tukena. Oli kyllä avartava kokemus, alkoi kauhea hinku päästä eteenpäin itsekin treeneissä! Lisäksi illasta käytiin agitreeneissä vetämässä Nurayn kanssa vauhtirata. Ei ole pitkään aikaa mennyt noin "kivuttomasti" alusta alkaen. Taisi olla meille turhan helppo kerrankin ;)

Viime hakutreeneissä kokeiltiin ekan kerran haamua (jotta saataisiin suorapisto). Ei onnistu niin kuin oli ajatus, kierrokset nousi niin paljon, että ei mitään rajaa. Paineli metsään kuin sekopää, siinä jäi nenän käyttö hieman vähemmälle. Teki kyllä töitä, mutta jotenkin vauhtia oli enemmän kuin aivoja. Kiemuroitakin tuli enemmän kuin humalaisella. Tästä syystä loput tehtiin perinteisellä hajun haulla (tosin tuuli sen verran, ettei tarvitsenut piilolla asti käydä). Lisäksi haukkui oma-alottaisesti piilolla sellaista pariakymmentä. Hieno tyttö! Silti välillä tuntuu, ettei edistytä yhtään. Olen selvästi liian kärsimätön. Ihan kuin olisi hinkannut paikallaan vuoden ja mikään ei mene eteenpäin.

Loppuviikko onkin tässä mennyt sairastellessa, on sen verran flunssaa, kuumetta ja kurkkukipua, ettei ole nenäänsä oikein ulos pistänyt. Koiraparat on ollut sen takia myös vuoteenomana, ei ole kysytty niiden mielipidettä :D Mutta nyt alkaa taas elämä voittaa, huomenna olisi tarkoitus raahautua vaikka väkisin SCY:n Helsingin alaosaston agikoulutukseen. Koko päivä Ville Liukan koulutuksessa!

Nuray kuivaharjoittelee.