Agipäivä

Sunnuntai meni Ville Liukan koulutuksessa hieman harmaissa merkeissä (vettä siis satoi välillä), kyseessä oli siis Collieyhdistyksen Helsingin alaosaston agipäivä. Saatiin paljon hyviä vinkkejä muun muassa kontakteihin ja ohjauskuvioihin. En vaan saisi pitää kiirettä radalla, sen kun vielä saisi myös iskostettua tuonne selkärankaan! Tapana kun on hieman juosta kilpaa koiran kanssa ja Nurayhan se joka kerta sen juoksentelun voittaa. Treenattiin monenlaisia ohjauskuvioita pakkovalssista saksalaiseen. Ei tullut ohjaukset kovin luonnollisesti minulta, mutta ensimmäinen rataosuus selvitettiin jopa kunnialla!

Toisella osuudella ongelmaksi muodostui (hassua kyllä) putki/puomiyhdistelmä. Tavallisesti meillä ei ole ollut mitään ongelmia erottaa kumpaan pitää mennä, mutta nyt Nuray sai päähänsä, että ainut oikea vaihtoehto oli putki. Juoksi putkeen jopa kun siirrettiin sitä tai Ville seisoi edessä. Oli ihan ihme klikki päässä sillä. Pienen (tai "pienen ja pienen") tahkoamisen jälkeen saatiin sitten tajuamaan, että toiveissa oli sinne puomille meno eikä sen putken kiertäminen eri suuntiin. Kontaktit oli kyllä niin hirveitä, ei niitä oikeastaan ollut ollenkaan. Mutta saatiin vihjeitä niihinkin. Kaiken kaikkiaan oikein antoisa koulutus, jäi paljon hyviä juttuja mieleen, vaikka itse häsläsinkin niin paljon kuin ikinä pystyi (kunto tosin meinasi loppua kesken flunssan takia). Tesnin kanssa käytiin treeneissä ottamassa hyppytekniikkaa, innostui siitä niin paljon ettei meinannut pysyä karvoissaan :D Se on välillä vähän hassu pikku otus.

Keskiviikkona tottistelimme Riikan kanssa. Mentiin Luukin pk-kentälle, jonka vieressä on siis koirapuisto. Oli oikein hyvää häiriötä kun vieressä aidan takana juoksee kaksi borzoita, kun Nurrin kanssa otettiin seuruuta. Se vaikutti oikein hyvältä, saatiin jo pidempiä pätkiä aikaiseksi. Maahanmenot oli nopeita ja meni yhdestä käskystä. Luoksetulo oli taattua Nurrilaatua, järjetöntä vauhtia, mutta suora oli kuitenkin eikä edes törmännyt. Liikkeestä seisomisessa oli pientä hiiviskelyä välillä, onneksi oli apusilmät eikä tullut palkattua siitä. Paikkamakuussa on vielä hommaa, on hieman levottoman oloista (kuikuilua).

Tesni otti seuruuta, pientä irtoamista on havaittavissa pidemmillä pätkillä. Pitää vielä vahvistaa oikeata paikkaa. Suureksi häiriöksi osottautui aidan toisella puolella oleva belgipentu, jota kutsuttiin koko ajan luokse. Harjoittelin sitten samalla Tesnin kanssa luoksetuloa, hyvin kesti häiriön. Tosin on sen verran varma liike, että jonkun muun liikkeen kanssa olisi voinut käydä toisin. Lisäksi otettiin taas maahanmenoa, nyt oli hyvät asennot. Ei jäänyt kyynärpäät ilmaan eikä venyttänyt niin paljon eteenpäin.

Torstaina treenattiin hakua eikä mennyt ihan putkeen. Koitin siis sitä, että ei tarvitsisi aina sinne 50m rämpiä, mutta kun ei toimi. Välillä sitä miettii, että olisiko liikaa vaadittu että joskus asiat edistyisi tai edes onnistuisi? :P Edelleen haetaan hajut piilolta asti eikä varmaan koskaan päästä siitä pois. Jos haen hajun niin etten käy piilolla asti tai edes lähellä (kun koirasta selvästi näkee että on maalimiehen haistanut), niin lähetyksen jälkeen etsii ukkoa tasan siitä seudulta, mistä haju on haettu. Tämä käy joka ainut kerta. Onko koira järjettömän tyhmä (olen siis pitänyt Nurayta suht koht fiksuna) vai olenko minä tyhmä/kärsimätön?  Voiko koira oppia, että kun aina ollaan se haju haettu piilon läheltä (siis oikeasti läheltä), että ei kannata kauemmaksi siitä paikasta ajautua? Vaikka siis ei koskaan laiteta omia jälkiään, vaan haju haetaan kauempaa kiertämällä, niin aina juoksee siihen asti, mistä ollaan haju haettu ja etsii sitä siinä. Tuntuu ettei ikinä päästä siitä eroon. Eikä edes pistot ole suoria. Tiedän, että haku on hidas laji, mutta kuvittelin että tässä ajassa olisi päässyt edes tuosta hakemisesta eroon. Välillä iskee epätoivo.

Argh, välillä ärsyttää niin paljon kun ei mene niin kuin kuvittelee. Mutta koska sitä menisi niin? ;P Katsotaan miten treenit menee ensi viikolla.