Team Evo

Nyt on taas venähtänyt, ollaan iloisesti vietetty mökkielämää. Parit treenit ollaan tehty Team Evon kanssa, mutta ei sen enempää. Koirat ovat saaneet juoksennella villinä ja vapaana pitkin maita ja mantuja onnellisina. 

Tottistreeneissä käytiin Tiian ja Sarin kanssa erään koulunpihalla. Otettiin muutama kierros kummankin koiran kanssa ja Nurayn kanssa lisäksi ilmaisut. Hyviä vihjeitä tuli, varsinkin koskien minun ja Nurayn ylikierroksia ;) Se on sanottu usein siitä, mutta en koskaan sitä silti sisäistä. Ollaan siis kummatkin Nurayn kanssa hieman ad/hd, ja nostetaan kauniisti toistemme kierroksia. Se on varmaan yksi syy, kun Nuraylla oli yhdessä vaiheessa ongelmana kyynärpäiden ylösjääminen liikkeestä maahanmenossa. Se jää oikein katsomaan, että” jokojoko?!?!?” pääsee jatkamaan matkaa ja minun ylikierrokset eivät varmasti sitä helpota. 

Tehtiin pitkästä aikaa ryhmäpaikkamakuu tokomaisesti (ei olla tehty varmaan vuoteen-kahteen sitä) ja pysyikin siellä. Tein kaksi lyhyempää pätkää, matkaa oli ehkä 15-20m ja aikaa 1,5-2min. Levottomaltahan se näyttää, mutta jos pysyy niin olen tyytyväinen. Ei varmaan koskaan saada paikkamakuuta sellaiseksi, että tuijottaisi vain yhteen paikkaan. Seuraaminen oli ihan ok, hiukan kävi kierroksilla ja edisti.  Samalla kierroksella otettiin maahanmenoa liikkeestä, siinä oli pientä ongelmaa kyynärpäiden kanssa. Saatiin vihjeeksi ottaa iisisti ja hengittää syvään seuraavalla kierroksella. Se jopa toimi, otettiin kaikkia jäävejä ja meni huomattavasti paremmin, kun ei häslätty niin paljon. Luoksetuloakin tehtiin, se oli taattua Nurrilaatua. Meidän ainut ”erinomainen” liike ;)

Tesnin kanssa oltiin viimeisten joukossa (eli kun Bondi oli tehnyt omat harjoituksensa), koska tyttö päätti aloittaa juoksunsa päivää ennen MH-kuvausta. Puolentoista vuoden tauon jälkeen, olen hieman edelleen katkera ;) Otettiin luoksetuloja, menivät hyvin, niiden kanssa meillä ei ole juurikaan ongelmia. Tuli suoraan eteen ja matkaakin oli parikymmentä metriä. Lisäksi otettiin seuraamista, ollaan pikku hiljaa häivytetty käsiavustusta pois. Toisella kierroksella keskityimme maahanmenoon ja sivulletuloon.

Nurayn kanssa lopetettiin ilmaisuihin, aluksi oli tarkoitus ottaa kuusi ukkoa, mutta koska alkoi ihan järjetön rankkasade niin vähensin neljään. Ei mikään pieni kesäsade vaan semmoinen, että kastuin läpimäräksi kahteen sekuntiin. Säälin sen verran maalimiehiä (ja Nurria), että käskin lopettamaan neljänteen. Nuray teki ihan hyvää työtä ensimmäiset kolme, mutta neljännellä iski ilmeisesti semmoinen jano, että piti mennä juomaan lammikosta. Siihen pitää kiinnittää huomiota, Nuray kun on huono juomaan kupista, juo mieluummin likaista vettä maasta kuin puhdasta kupista. Hölmö koira. 

Seuraavana päivänä oli ohjelmassa samalla porukalla pienoiset maastotreenit. Tiia ja Teri tekivät jäljen (uhrauduin polkemaan harhajäljen sinne pusikkoon) ja me Sarin kanssa teimme hakua. Koska kaikki koirat ovat sen verran alkeissa, niin poljimme vain puolikkaan maaston. Tesnikin pääsi tekemään kerrankin hakupistoja, alkuun oli hieman hoomoilasena (yritti jäljestää), mutta ekan ukon jälkeen tajusi jutun pointin. Käytti hyvin jopa ilmavainua, sehän oikein innostui. Harmi, kun prinsessa pääsee niin harvoin hakuilemaan, kun selvästi tykkäsi hommasta.

Nurayn kanssa otimme kolme ukkoa (Tiia ja Sari parat), Sarin ollessa siirtyvänä. Eka oli etukulmassa, Nuray merkkasi ja tarkisti matkalla olleen hajunhakupiilon, joka oli ollut muilla koirailla (Bondi, Raisa ja Tesni) ennen tyttöä. Pääsi kuitenkin hyvin yli siitä ja upposi ”pienen” risteilyn jälkeen etukulmaan. Haukkui semmoista pariakymmentä. Toinen oli noin keskivaiheilla pahassa ryteikössä. Oikein piruuttani lähetin Nurayn niiden kahden hajunhakupiilon välistä ja katsoin, miten reagoisi asiaan. Nytkin merkkasi ne, mutta tarkisti tarkemmin vain toisen. Teki kovasti töitä löytääkseen Tiian, eli en viitsinyt kutsua pois metsästä, vaikkei suoraan piilolle mennytkään. Kolmas piilo oli takakulmassa. Lähti suoraan ja upposi hyvin, oli sellaista ryteikköä, etten kuullut tai nähnyt piskiä pitkään aikaan. Juuri kun oli kutsumassa pois, niin alkoi ilmaista. Sari sanoi, että oli meinannut jo tulla takaisin minun luo, mutta kääntynyt puolessa välissä takaisin, kun oli haistanut maalimiehen. Hyvää työtä :) Pitäisi vain saada noita pistoja suoremmiksi, nyt ainakin upposi joka kerta syvälle ja teki töitä kunnes löysi ukon. Viimeisellä jo huomasi, että otti kunnolle, kun haukku oli hieman pätkivää läähätyksen takia.

Lisäksi kävimme tekemässä yhden agitreenit, vähän pitkä väli tuli kisojen jälkeisille treeneille, mutta sille ei voi mitään ;) Treenaamassa meidän (minä, Sari ja Tiia) lisäksemme oli Taru sekä Anni. Rata oli oikein mukavan oloinen kakkosluokan rata. 

Yhteentörmäys renkaan kanssa.

 

Nurayn kanssa pienoisia ongelmia tuotti keppikulma ja varsinkin se, että olisi pitänyt tehdä se takaaleikkauksena. Vaikka muuten viljelemme takaaleikkausta vähän joka väliin (meille paras ohjausmuoto!), niin keppien kanssa sitä ei ole tullut treenattua. Pitäisi kyllä... Nyt sorruin tekemään siihen pakkovalssin. Muuten rata oli mukavan vauhdikas, keskityttiin puomin kontakteihin tai siis siihen, kun niitä ei ole. Pysähtyy hienosti yksittäisenä esteenä siihen kontaktille ja kestää mun ohijuoksut/lähdöt, mutta kun muita esteitä on mukana... Iskee se järjetön vauhtisokeus, -hulluus ja –hurma eikä silloin mihinkään voi pysähtyä. Silloin painatetaan peräsuoli pitkänä eteenpäin kunnes 

1) törmätään johonkin, esim putken painoon (tosin sen jälkeen meno jatkuu samanlaisena)

2) minä menetän hermot (käydään vähän hyppäämässä vasten, kirputetaan käsivarresta ja juostaan pois)

3)löytyy ruokaa (joka syödään ja jatketaan matkaa)

Eli siihen ei auta mikään käytännössä. Pariin kertaan saatiin se kuitenkin onnistumaan, toisella kierroksella Nuray lensi (taas) puomilta maahan liukkauden takia, mutta se ei paljon tuntunut. Päätin kuitenkin, että jätän kontaktit pois (parin onnistuneen jälkeen) ja keskityttiin hyppimiseen ja haltuunottoon.

Kaukaa se pienikin ponnistaa.

Tesni oli hieman hassulla tuulella (kuten aina). Teki kyllä mielellään, mutta se on niin omissa maailmoissaan ja kiinnittää huomionsa jokaisesta pilvenhattarasta ohi lentävään perhoseen ja vieressä ryömivään etanaan. Se on niin hauska pikku prinsessa, että ei sille voi kuin nauraa :D Saatiin kuitenkin rata kunnialla loppuun kontakteja ja keppejä myöden parin harjoituksen jälkeen. Tyytyväinen fiilis jäi, pääasia että Tesnillä on hauskaa.

Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn.

 Kävimme pienen lenkin Etelä-Suomessa mökkeilyn ohessa, ja pääsin jopa käymään omissa agitreeneissä pitkästä aikaa. Nuray oli niin järjettömillä kierroksilla, että hyvä ettei lentoon lähtenyt. Yritystä ei ainakaan puuttunut. Treenien teema oli välistävedot, sai hieman jankata ennen kuin onnistui tuon sekopään kanssa. Lopulta parhaiten toimi se, että jäin reilun kahden metrin päähän ja huusin ”TÄÄLLÄ!” aina kun piti välistä mennä. Kauniinkuuloista ei varmasti ollut, mutta se sentään onnistui ;)

Nyt jatketaan löhöämistä ja järvessä lillumista (on sen verran loman aikana satanut, että järvi tulee kohta korvistakin ulos). Viikonpäästä on paluu karuun arkeen ja työelämään, nyt nautitaan, kun voidaan!