Nyt on käyty pitkästä aikaa kisaamassakin, jalat vei kohti Purina Areenaa ja Syysskaboja kummankin koiran kanssa sunnuntaina. Nurayn kanssa sähellettiin kolme starttia ja Tesnin kanssa kaksi. Olisi voinut kyllä ottaa neidin kanssa myös kolme, mutta en tiedä olisiko oma kunto kestänyt :D Alkoi pää hieman sekoilla jo viiden startin kanssa kahteen tuntiin.
Nurayn kanssa aloitettiin Esa Muotkan agiradalta. Oli aika ihana koukero suuntaan jos toiseen. Keskellä olevan hypyn lähellä oli sen verran monta estettä lähellä, että oli koiralla varaa mistä valita. Olin jo heti alkuun siitä kauhuissani :D Jätin Nurayn lähtöön, ja kutsuin kakkosen luona. Tiputti ilmeisesti toisen riman? Ei ole mielikuvaa, muuta kuin että pari rimaa lenteli. Joka on hieman epänormaalia Nurayn kanssa, kisoissa ei oikeastaan koskaan tiputa rimoja. Voi olla, että märkä ja vellinen hiekkakenttä vaikutti asiaan. Puomilla jäi alasmenokontakti ottamatta, pitää alkaa kiinnittämään huomiota niihin. Lisäksi meinasi tipahtaa märältä puomilta, kun liukastui. Sai kuitenkin korjattua itsensä hyvin. 10 esteeltä (putki) Nuray ampaisi suoraan pituudelle kun olisi pitänyt mennä toiseen putkeen -> hylly. Vedettiin kuitenkin rata loppuun, muuten ei erityisempiä vaikeuksia siellä ollut.
Seuraavana oli vuorossa Hans Friedin (Itävalta) agilityrata. Nurayn kanssa startattiin neljäntenä radalle eli rataantutustumisen jälkeen kiireellä koira autosta ja lähtöön. Homma alkoi ihan jees, kävelin kakkoselle ja pyöräytin Nurayn siitä kolmosen kautta putkeen. Siitä kiireellä puomille ja... Hyppäsi sen verran räikeästi kontaktin yli, että otin tarkoituksella hyllyn. Laitoin takaisin kontaktille ja siinä sitten nökötettiin lupaan asti. Sen jälkeen ulos radalta. Nyt on pakko varmaan tehdä näin, kun se noita kontakteja hyppii. Pitää vaan olla jämeränä itse, hankala aina vaan muistaa se kisoissa :D
Tesnin kanssa kontaktit eivät olleet tällä kertaa ongelma. Otti ne kyllä niin hienosti. Saa olla ylpeä neidistä <3 Tuli jopa hieman kiire, tarkoitus oli valssata hypylle 11, mutta lopulta mentiin takaaleikkauksilla. Hienosti kesti sen ja otti A:n kontaktin hyvin. Keinulle mentiin turhan vauhdilla, olisin halunnut, että hidastaa aiemmin, mutta hyvin se noinkin meni. Tämän jälkeen mokasin itse ohjauksessa, olisi pitänyt juosta vasemmalta puolelta hyppyä kohti putken suuta eikä oikealta. Tesni meni siis väärään päähän. Harmittavasti kolmanneksi viimeiseltä esteeltä hylsy, mutta minkäs tekee. Koira toimi kuitenkin niin kuin itse ohjasin. Oli mahtavasti kuulolla ja vauhtiakin riitti!
Kolmas rata oli Zeljko Goran (Kroatia) käsialaa. Mukava lopettaa hyppyrataan. Ei tarvinnut stressata kontakteja :D Nurayn kanssa kaikki meni hyvin putkelle 8 asti. Olin ajatellut meneväni putken oikealta puolelta, mutta kun löysin itseni jostain ihmeen syystä (?!) vasemmalta puolelta menin ihan kipsiin enkä ohjannut putkeen. Nurri jäi pyörimään jalkoihin, ilme oli sellainen "WTF?!" ja siitä kielto. Matka jatkui hienosti heti kun sain pienen pääni kasaan, ja loppu rata meni hienosti. Tuloksena siis vitonen ajalla -8,25. Meidän paras tulos tähän asti ;) Mutta että nolotti.
Tuolla radalla oli joku kirous tai sitten hirveä päänsärkyni sai minut säheltämään samalla radalla myös Tesnin kanssa. Unohdin siis perhanan radan, vaikka olin sen juuri juossut! Kuinka tyhmä voi olla? Kasiputkelle menin (taas) jostain syystä väärälle puolelle, rata unohtui ja that's it. Kun Tesni oli ehtinyt hypätä jo väärän hypyn niin totesin, että lähden ehkä kotiin nukkumaan ja juoksin vain loppuun. Meni sen verran putkeen... :D
Huolimatta hirveästä häsellyksestä, tekee mieli taas kisaamaan. Kyllä meidän on joskus pakko onnistua, jopa minun aivotoiminnalla!
Lisäksi käytiin illalla treeneissä kummankin koiran kanssa harjoittelemassa kaikki kisojen koukeroita yhteen rataan yhdistettynä. Oli muuten aika karmea rata! Nurayn kanssa vedettiin pariin kertaan ja hyvin jaksoi kisoista huolimatta. Tesnin kanssa otettiin vain kerran, kun näytti sen verran väsähtäneeltä. Etenkin kun jouduttiin miljoona kertaa hinkkaamaan yhtä kohtaa. Sen jälkeen kyllä uni maistui kummallekin koiralle ;)
tiistai 4. syyskuuta 2012
perjantai 31. elokuuta 2012
Da Obedience
Nyt ollaan oltu ahkeria tokoilijoita/tottistelijoita, senhän näkee jo otsikosta. Siis wtf kysyy ihmiset? Ei olla päästy tällä viikolla ollenkaan haku/agilitytreeneihin, niin ollaan korvattu se tällä ;)
Tiistaina käytiin vetämässä iltavirkkutreenit eli Riikan kanssa tottistelemaan Vantaalle klo 21, oli jo aika pimeää mutta onneksi kentällä oli valot. Selvästi meidän koirat on iltavirkkuja, kaikilla meni treenit nappiin ja kunnolla! Tämä pitää pistää korvantaakse, jos joskus menisi iltakisoihin ;)
Nurayn kanssa aloitettiin perseenkäytöllä, nyt pystyy tekemään jo pientä ympyrää niin että kääntyy hienosti persettä heittämällä. Tai ainakin tällä kertaa se onnistui. Alkuun seuraamisessa taas poikitti, mutta parantaa loppua kohden. Mitenkähän noita ylijäämäkierroksia saisi pois? Jääveistä istuminen oli hyvä, jää napakasti. Pientä taipumusta jäädä kyyryyn on, näyttää siltä kun odottaisi seuraavaa käskyä/haluaisi äkkiä eteenpäin. Otettiin häiriöpaikkamakuu loppuun, kesti hienosti vaikka levoton se on edelleen. Parannusta on kuitenkin tullut reilusti! Alkaa taas valoa pilkottamaan tunnelin päästä.
Tesnin kanssa minun pitää kiinnittää huomiota apuihin. Viljelen niitä ihan joka paikkaan, vaikka Tesni ei niitä tarvitsisi. Ja kohta taas tarttee, kun tottuu siihen että aina tulee joku apu. Pitäisikö sitoa käsi kylkeen kiinni, niin se ei voisi heilua joka paikassa? Tämä ongelma on siis ihan joka liikkeessä. Argh! Koira kuitenkin toimi hienosti, minä en niinkään.
Seuruussa voitaisiin alkaa treenaamaan käännöksiä, ei ollakaan niitä tehty, kun olen vaan hinkannut sitä oikeaa paikkaa. Aloitettiin myös jääveistä seisomisen harjoittelu. Tuntui heti tajuavan, mitä tehdään. Napakasti jää, ainut "ongelma" on että jää huojumaan mitä ihmeellisempiin asentoihin. Jalat sojoittaa/on ristissä ties mihin suuntaan. Paikkamakuuta otettiin myös pitkästä aikaa, edelleen ollaan alkeissa sen kanssa. Luoksetulossa käsiä pois navasta, ne kuuluu sivulle...
Torstaina mentiin tokoilemaan (huomaa sanavalinta) Hannan kanssa. Otin heti alkuun kummankin kanssa vauhtinoutoa, Nuray nostaa hienosti kapulan ja lähtee juoksemaan luokse. Heitän lelun tällä hetkellä melko pian nostosta/liikeelle lähdöstä. Voisi sitä alkaa pidentämään. Tesnin kanssa kokeiltiin ensimmäistä kertaa vauhtinoutoa, vaatii pientä sisäänajamista? Tällä hetkellä ei ainakaan vaikuttanut parhaalta metodilta neidille.
Nurayn kanssa seuraamista otettiin lelupalkalla, eli heitin lelun taakse hienon pätkän jälkeen. Ajatuksena, ettei poikittaisi niin pahasti. Oli meinaan hiiiiukan kierroksilla, vaikka olin käyttänyt juoksentelemassa vapaana ennen treenejä. Tuolla taaksepalkkaamisella ollaan saatu sitä alun perin paremmaksi, mutta saas nähdä. Pitäisi kysäistä joltakin viisaammalta.
Tein Nurayn kanssa ruudun alkeita (!). Ollaan siis viimeksi tehty pari vuotta sitten sitä. Oli tyttö hieman ihmeissään ja pitipä se lelua hakiessa käydä työntämässä nenäkin kartioon (keskellä siis collienenän kokoinen reikä), niin että se lähti mukaan. Hiukan nauratti :D Pitäisi nyt päättää aloittaako ruutua ajamaan sisään/treenaaman taputtamalla vai kosketusalustalla?
Jääveistä tehtiin kaikkia, ensin seisomista takapalkalla. Se toimii meille parhaiten, jää hyvin, kun tietää saavansa palkan takaa eikä minun kädestä. Tosin pientä taiteilua saattaa jossain vaiheessa olla ennakoimisen kanssa, pitää olla varovainen sen suhteen. Istuminen ok, kättä voisi alkaa häivyttämään. Maahanmenot parasta pitkään aikaan, meni nopeasti täysin alas useaan kertaan. Ja häiriöpaikkamakuu Hannan avustuksella myös hyvä. Onneksi on näitä apureita, joita voi "pakottaa" esittämään idioottia sen liikkeen ajan. Mahtaa ulkopuolisesta näyttää oudolta kun koira makaa, toinen ohjaaja tuijottaa ja muistuttaa mitä oltiin tekemässä (minä) ja toinen ihminen hyppii, juoksetelee, heittää leluja/nakkeja maahan, huutelee omiaan yms. ;)
Mutta voi Tesniä! Seuruu oli kerrassaan upeata, pystyi tekemään pienen pätkän täysin ilman apuja! Hienosti piti oikean paikan, oli SUORA (toisin kuin joku muu) ja katsekontakti ihana. Oikein intensiivinen. Voi että tuo prinsessa välillä yllättää <3 Näinä hetkinä sitä aina muistaa, minkä takia ylipäätään treenaa ;) Ei se ole yhtään niin blondi kuin väitän.
Perseenkäyttö oli myös parempaa, on tosin edelleen kankea. Seisominen oli hienoa, varsinkin siihen nähden että toinen kerta kun sitä tehtiin. Edelleen oli jalat ristissä ja jäi huojuen seisomaan siihen missä oli kun käskyn sai :D Maahanmenoissa pitäisi saada käsiapu pois, jäänyt liikaa siihen kiinni. Kenenköhän syy? Paikkamakuu tehtiin lievemmässä häiriössä eli Hanna treenasi Aatua ja minä jätin Tesnin makaamaan käyden välillä välipalkkaamassa.
Mutta se seuruu, jäi hyvä fiilis kyllä näistä!
Tiistaina käytiin vetämässä iltavirkkutreenit eli Riikan kanssa tottistelemaan Vantaalle klo 21, oli jo aika pimeää mutta onneksi kentällä oli valot. Selvästi meidän koirat on iltavirkkuja, kaikilla meni treenit nappiin ja kunnolla! Tämä pitää pistää korvantaakse, jos joskus menisi iltakisoihin ;)
Nurayn kanssa aloitettiin perseenkäytöllä, nyt pystyy tekemään jo pientä ympyrää niin että kääntyy hienosti persettä heittämällä. Tai ainakin tällä kertaa se onnistui. Alkuun seuraamisessa taas poikitti, mutta parantaa loppua kohden. Mitenkähän noita ylijäämäkierroksia saisi pois? Jääveistä istuminen oli hyvä, jää napakasti. Pientä taipumusta jäädä kyyryyn on, näyttää siltä kun odottaisi seuraavaa käskyä/haluaisi äkkiä eteenpäin. Otettiin häiriöpaikkamakuu loppuun, kesti hienosti vaikka levoton se on edelleen. Parannusta on kuitenkin tullut reilusti! Alkaa taas valoa pilkottamaan tunnelin päästä.
Tesnin kanssa minun pitää kiinnittää huomiota apuihin. Viljelen niitä ihan joka paikkaan, vaikka Tesni ei niitä tarvitsisi. Ja kohta taas tarttee, kun tottuu siihen että aina tulee joku apu. Pitäisikö sitoa käsi kylkeen kiinni, niin se ei voisi heilua joka paikassa? Tämä ongelma on siis ihan joka liikkeessä. Argh! Koira kuitenkin toimi hienosti, minä en niinkään.
Seuruussa voitaisiin alkaa treenaamaan käännöksiä, ei ollakaan niitä tehty, kun olen vaan hinkannut sitä oikeaa paikkaa. Aloitettiin myös jääveistä seisomisen harjoittelu. Tuntui heti tajuavan, mitä tehdään. Napakasti jää, ainut "ongelma" on että jää huojumaan mitä ihmeellisempiin asentoihin. Jalat sojoittaa/on ristissä ties mihin suuntaan. Paikkamakuuta otettiin myös pitkästä aikaa, edelleen ollaan alkeissa sen kanssa. Luoksetulossa käsiä pois navasta, ne kuuluu sivulle...
Torstaina mentiin tokoilemaan (huomaa sanavalinta) Hannan kanssa. Otin heti alkuun kummankin kanssa vauhtinoutoa, Nuray nostaa hienosti kapulan ja lähtee juoksemaan luokse. Heitän lelun tällä hetkellä melko pian nostosta/liikeelle lähdöstä. Voisi sitä alkaa pidentämään. Tesnin kanssa kokeiltiin ensimmäistä kertaa vauhtinoutoa, vaatii pientä sisäänajamista? Tällä hetkellä ei ainakaan vaikuttanut parhaalta metodilta neidille.
Nurayn kanssa seuraamista otettiin lelupalkalla, eli heitin lelun taakse hienon pätkän jälkeen. Ajatuksena, ettei poikittaisi niin pahasti. Oli meinaan hiiiiukan kierroksilla, vaikka olin käyttänyt juoksentelemassa vapaana ennen treenejä. Tuolla taaksepalkkaamisella ollaan saatu sitä alun perin paremmaksi, mutta saas nähdä. Pitäisi kysäistä joltakin viisaammalta.
Tein Nurayn kanssa ruudun alkeita (!). Ollaan siis viimeksi tehty pari vuotta sitten sitä. Oli tyttö hieman ihmeissään ja pitipä se lelua hakiessa käydä työntämässä nenäkin kartioon (keskellä siis collienenän kokoinen reikä), niin että se lähti mukaan. Hiukan nauratti :D Pitäisi nyt päättää aloittaako ruutua ajamaan sisään/treenaaman taputtamalla vai kosketusalustalla?
Jääveistä tehtiin kaikkia, ensin seisomista takapalkalla. Se toimii meille parhaiten, jää hyvin, kun tietää saavansa palkan takaa eikä minun kädestä. Tosin pientä taiteilua saattaa jossain vaiheessa olla ennakoimisen kanssa, pitää olla varovainen sen suhteen. Istuminen ok, kättä voisi alkaa häivyttämään. Maahanmenot parasta pitkään aikaan, meni nopeasti täysin alas useaan kertaan. Ja häiriöpaikkamakuu Hannan avustuksella myös hyvä. Onneksi on näitä apureita, joita voi "pakottaa" esittämään idioottia sen liikkeen ajan. Mahtaa ulkopuolisesta näyttää oudolta kun koira makaa, toinen ohjaaja tuijottaa ja muistuttaa mitä oltiin tekemässä (minä) ja toinen ihminen hyppii, juoksetelee, heittää leluja/nakkeja maahan, huutelee omiaan yms. ;)
Mutta voi Tesniä! Seuruu oli kerrassaan upeata, pystyi tekemään pienen pätkän täysin ilman apuja! Hienosti piti oikean paikan, oli SUORA (toisin kuin joku muu) ja katsekontakti ihana. Oikein intensiivinen. Voi että tuo prinsessa välillä yllättää <3 Näinä hetkinä sitä aina muistaa, minkä takia ylipäätään treenaa ;) Ei se ole yhtään niin blondi kuin väitän.
Perseenkäyttö oli myös parempaa, on tosin edelleen kankea. Seisominen oli hienoa, varsinkin siihen nähden että toinen kerta kun sitä tehtiin. Edelleen oli jalat ristissä ja jäi huojuen seisomaan siihen missä oli kun käskyn sai :D Maahanmenoissa pitäisi saada käsiapu pois, jäänyt liikaa siihen kiinni. Kenenköhän syy? Paikkamakuu tehtiin lievemmässä häiriössä eli Hanna treenasi Aatua ja minä jätin Tesnin makaamaan käyden välillä välipalkkaamassa.
Mutta se seuruu, jäi hyvä fiilis kyllä näistä!
tiistai 28. elokuuta 2012
Sisäinen Mikko Alatalo
Otsikko kertookin jo meidän treenien pääasian viime viikolla, minun pitäisi löytää sisäinen Mikko Alataloni agilityradalla ja oikeastaan kaikissa hommissa. On helpompaa rauhoittaa minua kuin koiraa. Pitää juosta kovaa, mutta keskittyä ja tehdä rauhallisesti kaikki ohjauskuviot. Turhia kiirehtimättä. Kuulostaa niin kovin helpolta (not). Tässä tulee olemaan aika paljon hommaa ennen kuin onnistuu. Olen aina pitänyt itseäni rauhallisena, mutta en kuulemma ole. Ollaan Nurayn kanssa samanlaisia vipeltäjiä. Nyt vaan joogaamaan ja kuuntelemaan rauhallista musiikkia ennen kisoja ja treenejä ;)
Lauantaina oli Koiruuksien kesätreffit, käytiin piipahtamassa Tervakosken KV-näyttelyssä hakemassa Tesnille EH. Samalla hieman otin Nurayn kanssa tokoa siinä hulinassa ja sain pitkiä katseita. Oli hyvää häiriötä. Tesnin kanssa kokeiltiin myös hieman helpotettuna. Tämän jälkeen paineltiin kasvattaja Teijan luo nauttimaan valiokakkua (Sintin MVA, Hupin TVA ja Elmon agikaksoisvalio). Samalla koirat pyörivät sulassa sovussa pitkin asuntoa. Paitsi Nuray joka oli teljetty turvallisuussyistä omaan huoneeseen (kun oli ruokaa tarjolla, pikku apina olisi seonnut).
Tämän jälkeen lähdimme huristelemaan kohti Riman hallia, Anne oli lupautunut pitämään meille parin tunnin agitreenit. Oli kaksi tekniikkarataa, toisessa pointtina saksalainen ja pakkovalssi kepeille. Toisessa hyppyjen kierto ja väärään päähän putkea lähetys. Olin itse vielä aika surkeassa kunnossa viisurin poiston takia (onneksi oli muuten viimeinen!), joten en kauheasti juoksennellut. Turisti Nuray pääsi aloittamaan, ongelmaksi tuli ehtiminen (ylläri). Varsinkin huono kuntoni ei asiaa helpottanut, piti koko ajan jättää koira kauemmaksi ja yrittää luottaa siihen että kyllä se osaa tulla. Minulle turhan vaikeaa se luottaminen, pitää aina jäädä kyyläämään ja odottamaan, vaikka tiedän että sillä tavalla en ikinä ehdi mihinkään. On se vaikeaa. Kepeillekin saatiin hyviä vinkkejä, mm. turpa kiinni. Kehuessani Nuray helposti jätti kesken (ajatteli varmaan että se oli siinä). Lisäksi pitää muistaa pitää käsi ylhäällä ja tukea koiraa, se helposti unohtuu kummankin piskin kanssa.
Tesnin kanssa vielä suurempi ongelma oli luottamus, jotenkin oli tosi hankala jättää koira ja painella kakkoshypylle niin että luottaisi koiran tulevan ykkösen, kun suorin reitti on kakkoselle. Tesni kuitenkin ykkösen teki ja käyttäytyi muutenkin varsin hienosti. Itse en vaan yhtään osannut ohjata! Vasta muutaman kerran jälkeen tajusin, että tein ihme piruetin ennen saksalaista. Tämäkin tuli vain ilmi kun Tesni lähti väärään suuntaan. Ihmekö tuo, kun ohjasin niin? Lopulta sain ohjauksen päähäni iskostumaan ja homma alkoi sujumaan. Koiraparat kun joutuvat tällaisesta ohjaajasta kärsimään...
Toisen radan onnistumisprosentti oli onneksi huimasti parempi. Ei päässyt niin pahasti masentumaan ;) Kummatkin koirat osasivat hienosti takaakierrot. Syynä saattaisi olla viime viikon kotiläksyt ja takaakiertojen harjoittelu. Ollaan siis lenkillä kierretty puita tosi ahkerasti ja sisätiloissa huonekaluja. Ja putkeenkin mentiin joka kerta oikeaan päähän, vähän vilkaistiin sitä lähempää, mutta hienosti toteltiin käskyjä. Tosi ylpeä olen noista piskeistä! Kiitokset Annelle mukavista treeneistä ja hyvistä vinkeistä, ehkä tästä vielä joskus oppii luottamaan koiriin, eikä jää niitä odottelemaan :D
Takaisin otsikkoon palatakseni, tämä on siis vinkki, joka saatiin Ruokosen Juhalta viimeisissä treeneissä sunnuntaina. Meno on hienoa, mutta pidän liikaa kiirettä ja häsellän. Menen mukaan koiran kierroksiin. Tottahan se on, mutta kun se on niin helppoa :D Nyt pitää vaan löytää sisäinen lahna ja yrittää sen kanssa kisoissa mennä.
Rata oli tehty nopeille koirille kuulemma vaikeaksi ja niinhän se oli. Välillä hirveitä kiihdytyssuoria ja sen jälkeen vaikeita ohjauskuvioita. Sai elää hieman veitsenterällä. Alkuun hyppy-hyppy-putki-hyppy väärältä puolelta. Onneksi pystyin jättämään Nurayn alkuun ja kävelin itse putkelle, heitin Nurayn putkeen ja menin valmiiksi hypylle. Oli taas hyötyä takaakiertotreeneistä, meni ihan ok. Tämän jälkeen oli hyppy-hyppy-putki-pöytä. Toisella hypyllä oli tarkoitus tehdä päällejuoksu ja lähettää siitä putkeen. Putken pää oli siis niin sanotusti vääräpää ja siinä välissä oli myös A:n kontakti. Hieman kontakti-putkierottelua siis. Putken jälkeen jarrutettiin pöydälle. Ja minä kyllä kirjaimellisesti jarrutin. Nuray meni varsin hienosti kun ehdin ohjaamaan, huono kunto kuitenkin edelleen näkyi ja olin alkuun hirveästi myöhässä. Lopulta pääsin kuitenkin juonesta kiinni ja saatiin homma toimimaan.
Pöydältä lähdetiin A:lle, hyppy-hyppy-hyppy-hyppy-takaakiertohyppy-putki. Tämä suora oli hankala, minun piti ehtiä lähettämään koiraa takaakierrolle ja se sai rauhassa kerätä vauhtia edeltävillä hypyillä. Hypyt oli U-muodossa eli lopulta se onnistui niin, että lähetin Nurrin ekalle hypylle ja ohjasin kauempaa muut hypyt kiilaten itse koiran takaakierrolle. Tämän jälkeen lähettiin putkeen putken takaa, eli periaatteessa kiertotreeni tai sitten pakkovalssi. Kokeilin kumpaakin ja takaaohjaus toimi paremmin. Ei ollut niin kiire. Tämän jälkeen oli hyppy-hyppy-kepit-hyppy. Ekalle hypylle piti tehdä ennakoiva valssi, jotta sai koiran vastakädellä heitettyä seuraavalle hypylle ja siitä kepeille.
Saatiin kyllä äärimmäisen paljon hyviä vinkkejä Nurayn kanssa, suurin osa toimii varmasti myös Tesnillä. Tuli hirveä kisakuume, pitäisi päästä kokeilemaan sisäistä Lahnaa kisoihinkin. Tosin pitäisi se ensin löytää ;)
Lauantaina oli Koiruuksien kesätreffit, käytiin piipahtamassa Tervakosken KV-näyttelyssä hakemassa Tesnille EH. Samalla hieman otin Nurayn kanssa tokoa siinä hulinassa ja sain pitkiä katseita. Oli hyvää häiriötä. Tesnin kanssa kokeiltiin myös hieman helpotettuna. Tämän jälkeen paineltiin kasvattaja Teijan luo nauttimaan valiokakkua (Sintin MVA, Hupin TVA ja Elmon agikaksoisvalio). Samalla koirat pyörivät sulassa sovussa pitkin asuntoa. Paitsi Nuray joka oli teljetty turvallisuussyistä omaan huoneeseen (kun oli ruokaa tarjolla, pikku apina olisi seonnut).
Tämän jälkeen lähdimme huristelemaan kohti Riman hallia, Anne oli lupautunut pitämään meille parin tunnin agitreenit. Oli kaksi tekniikkarataa, toisessa pointtina saksalainen ja pakkovalssi kepeille. Toisessa hyppyjen kierto ja väärään päähän putkea lähetys. Olin itse vielä aika surkeassa kunnossa viisurin poiston takia (onneksi oli muuten viimeinen!), joten en kauheasti juoksennellut. Turisti Nuray pääsi aloittamaan, ongelmaksi tuli ehtiminen (ylläri). Varsinkin huono kuntoni ei asiaa helpottanut, piti koko ajan jättää koira kauemmaksi ja yrittää luottaa siihen että kyllä se osaa tulla. Minulle turhan vaikeaa se luottaminen, pitää aina jäädä kyyläämään ja odottamaan, vaikka tiedän että sillä tavalla en ikinä ehdi mihinkään. On se vaikeaa. Kepeillekin saatiin hyviä vinkkejä, mm. turpa kiinni. Kehuessani Nuray helposti jätti kesken (ajatteli varmaan että se oli siinä). Lisäksi pitää muistaa pitää käsi ylhäällä ja tukea koiraa, se helposti unohtuu kummankin piskin kanssa.
Tesnin kanssa vielä suurempi ongelma oli luottamus, jotenkin oli tosi hankala jättää koira ja painella kakkoshypylle niin että luottaisi koiran tulevan ykkösen, kun suorin reitti on kakkoselle. Tesni kuitenkin ykkösen teki ja käyttäytyi muutenkin varsin hienosti. Itse en vaan yhtään osannut ohjata! Vasta muutaman kerran jälkeen tajusin, että tein ihme piruetin ennen saksalaista. Tämäkin tuli vain ilmi kun Tesni lähti väärään suuntaan. Ihmekö tuo, kun ohjasin niin? Lopulta sain ohjauksen päähäni iskostumaan ja homma alkoi sujumaan. Koiraparat kun joutuvat tällaisesta ohjaajasta kärsimään...
 | |
| Hyppy väärään suuntaan... |
Toisen radan onnistumisprosentti oli onneksi huimasti parempi. Ei päässyt niin pahasti masentumaan ;) Kummatkin koirat osasivat hienosti takaakierrot. Syynä saattaisi olla viime viikon kotiläksyt ja takaakiertojen harjoittelu. Ollaan siis lenkillä kierretty puita tosi ahkerasti ja sisätiloissa huonekaluja. Ja putkeenkin mentiin joka kerta oikeaan päähän, vähän vilkaistiin sitä lähempää, mutta hienosti toteltiin käskyjä. Tosi ylpeä olen noista piskeistä! Kiitokset Annelle mukavista treeneistä ja hyvistä vinkeistä, ehkä tästä vielä joskus oppii luottamaan koiriin, eikä jää niitä odottelemaan :D
 |
| ... ja oikeaan suuntaan. |
Rata oli tehty nopeille koirille kuulemma vaikeaksi ja niinhän se oli. Välillä hirveitä kiihdytyssuoria ja sen jälkeen vaikeita ohjauskuvioita. Sai elää hieman veitsenterällä. Alkuun hyppy-hyppy-putki-hyppy väärältä puolelta. Onneksi pystyin jättämään Nurayn alkuun ja kävelin itse putkelle, heitin Nurayn putkeen ja menin valmiiksi hypylle. Oli taas hyötyä takaakiertotreeneistä, meni ihan ok. Tämän jälkeen oli hyppy-hyppy-putki-pöytä. Toisella hypyllä oli tarkoitus tehdä päällejuoksu ja lähettää siitä putkeen. Putken pää oli siis niin sanotusti vääräpää ja siinä välissä oli myös A:n kontakti. Hieman kontakti-putkierottelua siis. Putken jälkeen jarrutettiin pöydälle. Ja minä kyllä kirjaimellisesti jarrutin. Nuray meni varsin hienosti kun ehdin ohjaamaan, huono kunto kuitenkin edelleen näkyi ja olin alkuun hirveästi myöhässä. Lopulta pääsin kuitenkin juonesta kiinni ja saatiin homma toimimaan.
Pöydältä lähdetiin A:lle, hyppy-hyppy-hyppy-hyppy-takaakiertohyppy-putki. Tämä suora oli hankala, minun piti ehtiä lähettämään koiraa takaakierrolle ja se sai rauhassa kerätä vauhtia edeltävillä hypyillä. Hypyt oli U-muodossa eli lopulta se onnistui niin, että lähetin Nurrin ekalle hypylle ja ohjasin kauempaa muut hypyt kiilaten itse koiran takaakierrolle. Tämän jälkeen lähettiin putkeen putken takaa, eli periaatteessa kiertotreeni tai sitten pakkovalssi. Kokeilin kumpaakin ja takaaohjaus toimi paremmin. Ei ollut niin kiire. Tämän jälkeen oli hyppy-hyppy-kepit-hyppy. Ekalle hypylle piti tehdä ennakoiva valssi, jotta sai koiran vastakädellä heitettyä seuraavalle hypylle ja siitä kepeille.
Saatiin kyllä äärimmäisen paljon hyviä vinkkejä Nurayn kanssa, suurin osa toimii varmasti myös Tesnillä. Tuli hirveä kisakuume, pitäisi päästä kokeilemaan sisäistä Lahnaa kisoihinkin. Tosin pitäisi se ensin löytää ;)
perjantai 24. elokuuta 2012
Busy life is busy
Aikataulut ovat olleet sen verran nafteja, ettei paljon ole tännekään tullut kirjoiteltua. Yllättävän pitkäänhän minä jaksoinkin kirjoittaa viikottain ;) Katsotaan joskos muistaisin, mitä kaikkea tässä ollaankaan tehty tämän ja viime blogin välillä.
Agility:
Viidet treenit on ehtinyt olla kummallakin koiralla. Kävimme näyttämässä osaamistamme eräälle treeniporukalle ajatuksella, että jos he hyväksyisivät meidät treeneihin mukaan. Meni varsin perinteisesti eli Nuray sata lasissa ja Tesni hieman haaveili. Tekee ihan hyvää varsinkin Tesnille treenailla vierailla kentillä, kun se aina niitä hieman ihmettelee ja haluaisi tutkiskella, vaikka en sitä päästäkään tekemään. Nurayn suhteen sillä ei ole väliä, yksi este riittää sytyttämään sen hullun katseen silmiin. Rata oli suht koht vaikea meille lukuisine putkineen ja tiukkoine käännöksineen. Oli esimerkiksi kaksi U-putkea vierekkäin niin, että hypyltä piti lähettää kauemman putken kauimmaiseen päähän. Kyllähän se lopulta onnistui, mutta hieman sai käyttää luovaa ohjausta ;) Tesnin kanssa rata meni kyllä semmoiseksi haaveiluksi, että alta pois. On niin tuulella käyvä pikku neiti. Päästiin kuitenkin ryhmään kummankin koiran kanssa! Nurayn kanssa potenttiaalia meillä kuulemma on, ykkönen luokkana tulee olemaan vaikea (oh really?), mutta kunhan saadaan homma toimimaan niin sitten voisi iskeä SM:iä kiikariin. Minulle ehkä vielä hieman liian suuri tavoite, jos aloitellaan siitä ekasta nollasta :D Tesnin kanssa ollaan todennäköisemmin "helpommin" kolmosissa, kun on niin paljon hitaampi ja rauhallisempi. Pitää vaan pitää se hallinnassa, ettei pääse haaveilemaan. Uudessa porukassa aloitellaan syyskuussa.
Yksissä treeneissä otimme vain hyppytekniikkaa radan muodossa, eli hypyt matalalla ja lähekkäin hyppyjä/putkia. Pääsin lisäksi samalla harjoittelemaan kaukaa ohjaamista, juoksin Nurayn kanssa lähinnä radan keskellä ja lähettelin ympäriinsä. Kerrankin hyvällä onnistumisprosentilla! Tesnin kanssa piti mennä hieman lähemmäksi, mutta kauko-ohjausta siinäkin tuli kokeiltua.
Kolmansissa treeneissä oli kaksi erillistä rataa, toisella ajatuksena jaakotus ja toisella kepeille lähetys erinäköisistä kulmista. Nurayn kanssa jaakotus onnistui ihmeen hyvin, tavallisesti kun se ei tykkää mennä selän taakse ja pyrkii minun eteeni. Kääntyy vaan turhan "pienessä" tilassa, jaakotus hypyn ja kontaktin yhdistelmänä ei toiminut, koska kääntyi niin jyrkästi että meni siitä välistä. Tesnin kanssa se taas toimi, koska on kontaktivetoinen koira. Kepit ei Nurrin kanssa tuottanut ongelmaa muuta kuin turhilla kierroksilla varustettuna. Hakee nykyään ihan hyvin ne, ainoastaan pitää hieman itse himmailla ja hidastaa, ettei liiassa vauhdissa aloita esim. vasta toisesta välistä. Tesnin kanssa keppejä pitäisi saada kiinnostavimmiksi, ne kun tuntuu olevan niin pakkopullaa. Välillä menee loistavasti ja välillä oikein ilmeestä näkee, että ei taas noita. Suorittaa ne kuitenkin ihan hyvälä tekniikalla, kun aloittaa tekemään. Oikean aloituspaikan hakeminen ei kuitankaan onnistu vielä.
Neljännet treenit meillä suoritettiin ulkopuolisen kouluttajan ohjauksessa. Pyydettiin Collieyhdistyksen treeneihin Juha Ruokonen hieman tunkemaan infoa meidän päänuppeihin parille kerralle. Näille kerroille otan vain Nurayn ajallisista syistä. Viime kerran teemana oli valssit ja ohjaustapana blind cross body line (Greg Derrettin ohjausjärjestelmä). Siinä ohjaajan hartialinja määrittää suunnan ja sallitut esteet. Nurayn kanssa tuntui olevan luonnollinen ohjausmuoto, koska seuraa luonnostaan minun hartioitteni suuntaa esteitä hakiessa.
Alkuun hinkattiin ennakoivaa valssia. Ensimmäisenä oli putki-hyppy-putki sarja. Tarkoitus oli siis ohjata koira putkesta hypyn yli ennakoivalla valssilla ja siitä takaisin putkeen mahdollisimman pienellä käännöksellä ja itse pysymällä lähestulkoon samassa pisteessä. Tämä se vasta vaikeata minulle oli! Kesti aikansa iskostaa otsalohkoon, että ei liikuta kohti estettä vaan pieniä askeleita lähes paikoillaan ja ohjataan koira toisella kädellä yli. Kun saatiin tämä onnistumaan (ainakin sillä kertaa), siirryimme kohti seuraavaa estesarjaa radalla. Putkesta mentiin hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy-sarja. Ensimmäiset hypyt ja putket olivat koiralla suoralla linjalla eli lähetin koiran vaan putkeen hyppyjen kautta ja riensi Juhan "Kovempaa, kovempaa!" käskyjen saattelemana kohti putken jälkeistä hyppyä, jossa oli tarkoitus tehdä päällejuoksu ja siitä heittää seuraavalle hypylle. Tämä onnistui uskomaani paremmin, heti kun joku oli huutamassa vauhtia vauhtia. En ymmärrä, miksi jään odottamaan tuota koiraa, kun se on kuitenkin sata kertaa minua nopeampi. Huonosti irtoava ohjaaja ;) Tämän jälkeen oli mukava suora, hyppy-pituus-putki-hyppy, josta piti koira jarruttaa välistä vetoja varten (kuinka helppoa...). Kokeiltiin hieman erilaisempaa systeemiä välistä vetoihin ja se tuntui toimivan, ainakin silloin kun sain kädet ja jalat itseltäni oikeaan järjestykseen. Se on muuten yllättävän vaikeaa juostessa ja kun on kauhea kiire pysyä koiran vauhdissa :D
Välistävetojen jälkeen oli hypyn takaakierto-hyppy-putki-hyppy-hyppy. Saatiin kotiläksyksi harjoitella takaakiertoja, koska tällä hetkellä menen kuulemma liian lähelle tekemään niitä. Pitäisi heittää koira takaakierrolle parin metrin päästä, jotta saa vähän etumatkaa. Helpommin sanottu kuin tehty. Tällä viikolla ollaan siis lenkkien yhteydessä kierretty puita suuntaan jos toiseen kummankin koiran kanssa. Putken jälkeisillä hypyillä piti ehtiä tekemään valssi, joka oli hiukan liian vaikeaa. En mitenkään ehtinyt juoksemaan sinne asti ja aloitin valssaamisen liian myöhään. Ei pysty tekemään montaa asiaa yhtä aikaa! Sekin siis harjoittelun alle...
Saimme kommentiksi, että meno oli sen verran hienoa, ettei sen nollan pitäisi olla vaikeaa. Eli näillä eväillä seuraaviin kisoihin! Kunhan vaan saadaan minun hermorakenne kuntoon (kisajännitys) ja toimimaan myös kisoissa.
Viidennet agitreenit keskittyivät taas keppeihin. Eli oli kaksi rataa. Pidemmällä radalla tahkottiin keppejä, jopa kuusi kertaa radan aikana. Toisella taas treenattiin A:ta erilaisista lähetyskulmista kontakteja unohtamatta. Tesnin kanssa keppirata meni odotettua paremmin, jaksoi hyvin tsempata kepeistä huolimatta. Viidennellä kerralla ilme kyllä oli jo semmoinen, että ei taas noita ;) Meni kuitenkin tosi taitavasti! A:lla on kontaktien kanssa hieman enemmän ongelmia, kun neiti tulee hieman liian kovaa loikkien alas, eli helposti liukuu kontaktien yli kun ei saa itseään pysäytettyä. Nurayn kanssa sama juttu, tosin helposti A:n kohdalla hyppää jo kaukaa kontaktin yli jos ei huomaa olla tarkkana sen kanssa. Keppirata tuotti Nurrin kanssa siinä mielessä "ongelmia", että pääsi nostattamaan kierroksia, jolloin helposti räiskii kepit. Saattaa mennä kahdenkin välin ohi kiihdyksissään...
Tottis:
Kerran ollaan ehditty käydä Riikankin kanssa tottistelemassa. Ne oli suht koht lyhyet ja intensiiviset treenit, koska oltiin kummatkin niin väsyneitä, ettei silmät meinannut pysyä auki :D Enkä kummankaan kanssa ottanut seuraamista rutiineista poiketen! Nurayn kanssa keskityttiin perseenkäyttöön, häiriöpaikkamakuuseen ja luoksetuloon. Tesnin kanssa jääveihin ja sivulletuloon.
Haku:
Haussa oli ensimmäiset treenit kesätauon jälkeen. Ei ollut kyllä kaunista katsottavaa, ekalle piti lähettää varmaan miljoona kertaa? Toiselle jo meni siinä suhteessa paremmin, samoin kolmannelle ja neljännelle. Edelleen tarkistaa vanhoja piiloja, mitenköhän senkin saisi pois? Haukut irtosi hyvin, eli jotain positiivista ;) Ei kyllä tauko tehnyt meille hyvää, on tämäkin hankala laji. Hohhoijaa. Tällä viikolla ei päästä töiden takia hakuilemaan, saa nähdä miten käy ensi viikolla. Ja minun pitää oppia pitämään leipäläpi kiinni, Nuray reagoi minun jokaiseen sanaan. Eli ilmastointiteippi käyttöön!
Näihin hämäriin tunnelmiin, katsotaan olenko ensi kerralla joutunut sitomaan myös käteni.
Agility:
Viidet treenit on ehtinyt olla kummallakin koiralla. Kävimme näyttämässä osaamistamme eräälle treeniporukalle ajatuksella, että jos he hyväksyisivät meidät treeneihin mukaan. Meni varsin perinteisesti eli Nuray sata lasissa ja Tesni hieman haaveili. Tekee ihan hyvää varsinkin Tesnille treenailla vierailla kentillä, kun se aina niitä hieman ihmettelee ja haluaisi tutkiskella, vaikka en sitä päästäkään tekemään. Nurayn suhteen sillä ei ole väliä, yksi este riittää sytyttämään sen hullun katseen silmiin. Rata oli suht koht vaikea meille lukuisine putkineen ja tiukkoine käännöksineen. Oli esimerkiksi kaksi U-putkea vierekkäin niin, että hypyltä piti lähettää kauemman putken kauimmaiseen päähän. Kyllähän se lopulta onnistui, mutta hieman sai käyttää luovaa ohjausta ;) Tesnin kanssa rata meni kyllä semmoiseksi haaveiluksi, että alta pois. On niin tuulella käyvä pikku neiti. Päästiin kuitenkin ryhmään kummankin koiran kanssa! Nurayn kanssa potenttiaalia meillä kuulemma on, ykkönen luokkana tulee olemaan vaikea (oh really?), mutta kunhan saadaan homma toimimaan niin sitten voisi iskeä SM:iä kiikariin. Minulle ehkä vielä hieman liian suuri tavoite, jos aloitellaan siitä ekasta nollasta :D Tesnin kanssa ollaan todennäköisemmin "helpommin" kolmosissa, kun on niin paljon hitaampi ja rauhallisempi. Pitää vaan pitää se hallinnassa, ettei pääse haaveilemaan. Uudessa porukassa aloitellaan syyskuussa.
Yksissä treeneissä otimme vain hyppytekniikkaa radan muodossa, eli hypyt matalalla ja lähekkäin hyppyjä/putkia. Pääsin lisäksi samalla harjoittelemaan kaukaa ohjaamista, juoksin Nurayn kanssa lähinnä radan keskellä ja lähettelin ympäriinsä. Kerrankin hyvällä onnistumisprosentilla! Tesnin kanssa piti mennä hieman lähemmäksi, mutta kauko-ohjausta siinäkin tuli kokeiltua.
Kolmansissa treeneissä oli kaksi erillistä rataa, toisella ajatuksena jaakotus ja toisella kepeille lähetys erinäköisistä kulmista. Nurayn kanssa jaakotus onnistui ihmeen hyvin, tavallisesti kun se ei tykkää mennä selän taakse ja pyrkii minun eteeni. Kääntyy vaan turhan "pienessä" tilassa, jaakotus hypyn ja kontaktin yhdistelmänä ei toiminut, koska kääntyi niin jyrkästi että meni siitä välistä. Tesnin kanssa se taas toimi, koska on kontaktivetoinen koira. Kepit ei Nurrin kanssa tuottanut ongelmaa muuta kuin turhilla kierroksilla varustettuna. Hakee nykyään ihan hyvin ne, ainoastaan pitää hieman itse himmailla ja hidastaa, ettei liiassa vauhdissa aloita esim. vasta toisesta välistä. Tesnin kanssa keppejä pitäisi saada kiinnostavimmiksi, ne kun tuntuu olevan niin pakkopullaa. Välillä menee loistavasti ja välillä oikein ilmeestä näkee, että ei taas noita. Suorittaa ne kuitenkin ihan hyvälä tekniikalla, kun aloittaa tekemään. Oikean aloituspaikan hakeminen ei kuitankaan onnistu vielä.
Neljännet treenit meillä suoritettiin ulkopuolisen kouluttajan ohjauksessa. Pyydettiin Collieyhdistyksen treeneihin Juha Ruokonen hieman tunkemaan infoa meidän päänuppeihin parille kerralle. Näille kerroille otan vain Nurayn ajallisista syistä. Viime kerran teemana oli valssit ja ohjaustapana blind cross body line (Greg Derrettin ohjausjärjestelmä). Siinä ohjaajan hartialinja määrittää suunnan ja sallitut esteet. Nurayn kanssa tuntui olevan luonnollinen ohjausmuoto, koska seuraa luonnostaan minun hartioitteni suuntaa esteitä hakiessa.
Alkuun hinkattiin ennakoivaa valssia. Ensimmäisenä oli putki-hyppy-putki sarja. Tarkoitus oli siis ohjata koira putkesta hypyn yli ennakoivalla valssilla ja siitä takaisin putkeen mahdollisimman pienellä käännöksellä ja itse pysymällä lähestulkoon samassa pisteessä. Tämä se vasta vaikeata minulle oli! Kesti aikansa iskostaa otsalohkoon, että ei liikuta kohti estettä vaan pieniä askeleita lähes paikoillaan ja ohjataan koira toisella kädellä yli. Kun saatiin tämä onnistumaan (ainakin sillä kertaa), siirryimme kohti seuraavaa estesarjaa radalla. Putkesta mentiin hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy-sarja. Ensimmäiset hypyt ja putket olivat koiralla suoralla linjalla eli lähetin koiran vaan putkeen hyppyjen kautta ja riensi Juhan "Kovempaa, kovempaa!" käskyjen saattelemana kohti putken jälkeistä hyppyä, jossa oli tarkoitus tehdä päällejuoksu ja siitä heittää seuraavalle hypylle. Tämä onnistui uskomaani paremmin, heti kun joku oli huutamassa vauhtia vauhtia. En ymmärrä, miksi jään odottamaan tuota koiraa, kun se on kuitenkin sata kertaa minua nopeampi. Huonosti irtoava ohjaaja ;) Tämän jälkeen oli mukava suora, hyppy-pituus-putki-hyppy, josta piti koira jarruttaa välistä vetoja varten (kuinka helppoa...). Kokeiltiin hieman erilaisempaa systeemiä välistä vetoihin ja se tuntui toimivan, ainakin silloin kun sain kädet ja jalat itseltäni oikeaan järjestykseen. Se on muuten yllättävän vaikeaa juostessa ja kun on kauhea kiire pysyä koiran vauhdissa :D
Välistävetojen jälkeen oli hypyn takaakierto-hyppy-putki-hyppy-hyppy. Saatiin kotiläksyksi harjoitella takaakiertoja, koska tällä hetkellä menen kuulemma liian lähelle tekemään niitä. Pitäisi heittää koira takaakierrolle parin metrin päästä, jotta saa vähän etumatkaa. Helpommin sanottu kuin tehty. Tällä viikolla ollaan siis lenkkien yhteydessä kierretty puita suuntaan jos toiseen kummankin koiran kanssa. Putken jälkeisillä hypyillä piti ehtiä tekemään valssi, joka oli hiukan liian vaikeaa. En mitenkään ehtinyt juoksemaan sinne asti ja aloitin valssaamisen liian myöhään. Ei pysty tekemään montaa asiaa yhtä aikaa! Sekin siis harjoittelun alle...
Saimme kommentiksi, että meno oli sen verran hienoa, ettei sen nollan pitäisi olla vaikeaa. Eli näillä eväillä seuraaviin kisoihin! Kunhan vaan saadaan minun hermorakenne kuntoon (kisajännitys) ja toimimaan myös kisoissa.
Viidennet agitreenit keskittyivät taas keppeihin. Eli oli kaksi rataa. Pidemmällä radalla tahkottiin keppejä, jopa kuusi kertaa radan aikana. Toisella taas treenattiin A:ta erilaisista lähetyskulmista kontakteja unohtamatta. Tesnin kanssa keppirata meni odotettua paremmin, jaksoi hyvin tsempata kepeistä huolimatta. Viidennellä kerralla ilme kyllä oli jo semmoinen, että ei taas noita ;) Meni kuitenkin tosi taitavasti! A:lla on kontaktien kanssa hieman enemmän ongelmia, kun neiti tulee hieman liian kovaa loikkien alas, eli helposti liukuu kontaktien yli kun ei saa itseään pysäytettyä. Nurayn kanssa sama juttu, tosin helposti A:n kohdalla hyppää jo kaukaa kontaktin yli jos ei huomaa olla tarkkana sen kanssa. Keppirata tuotti Nurrin kanssa siinä mielessä "ongelmia", että pääsi nostattamaan kierroksia, jolloin helposti räiskii kepit. Saattaa mennä kahdenkin välin ohi kiihdyksissään...
Tottis:
Kerran ollaan ehditty käydä Riikankin kanssa tottistelemassa. Ne oli suht koht lyhyet ja intensiiviset treenit, koska oltiin kummatkin niin väsyneitä, ettei silmät meinannut pysyä auki :D Enkä kummankaan kanssa ottanut seuraamista rutiineista poiketen! Nurayn kanssa keskityttiin perseenkäyttöön, häiriöpaikkamakuuseen ja luoksetuloon. Tesnin kanssa jääveihin ja sivulletuloon.
Haku:
Haussa oli ensimmäiset treenit kesätauon jälkeen. Ei ollut kyllä kaunista katsottavaa, ekalle piti lähettää varmaan miljoona kertaa? Toiselle jo meni siinä suhteessa paremmin, samoin kolmannelle ja neljännelle. Edelleen tarkistaa vanhoja piiloja, mitenköhän senkin saisi pois? Haukut irtosi hyvin, eli jotain positiivista ;) Ei kyllä tauko tehnyt meille hyvää, on tämäkin hankala laji. Hohhoijaa. Tällä viikolla ei päästä töiden takia hakuilemaan, saa nähdä miten käy ensi viikolla. Ja minun pitää oppia pitämään leipäläpi kiinni, Nuray reagoi minun jokaiseen sanaan. Eli ilmastointiteippi käyttöön!
Näihin hämäriin tunnelmiin, katsotaan olenko ensi kerralla joutunut sitomaan myös käteni.
torstai 9. elokuuta 2012
Tokoleireilyä
Viikonloppu meni iloisesti tokoillessa (melkein puolentoista vuoden tauon jälkeen!). Okei, tottis on oikeastaan sama asia ;) Oltiin siis Nurayn kanssa Collieyhdistyksen järjestämällä tokoleirillä aurinkoisessa Paimiossa. Kouluttajina oli Christa Enqvist ja Leena Välimäki. Jätin Tesnin hoitoon, kun luulin ettei saa kahta koiraa ottaa (oma syyni kun en tyhmä kysynyt). Prinsessa oli kuitenkin kuulemma ihan tyytyväinen söhlätessään Hartsa-pojan kanssa.
Lauantai pohdiskeltiin Lentsun seurassa erilaisia asioita. Oli oikein mukava, kun ryhmässä oli monen tasoista ja erilaisista "ongelmista" kärsiviä koirakoita, sai paljon vinkkejä erilaiiin asioihin. Niin alkukoulutukseen jossain liikkeessä, kuin erilaisiin variaatioihin miten opettaa.
La aloitettiin seuruulla. Halusin, että katsotaan missä ollaan menossa ja miten edetä siitä. Meidän seuruu kuulemma näytti ihan hyvältä, tiiviyttä vielä käännöksiin ja Nurri tekee kuulemma hyvällä asenteella hommia ;) Seuruutettiin aika pitkiä matkoja (meille) ja otettiin erilaisia vauhteja, hyvin koira jaksoi. Nuray teki ihan uuden jutun, alkoi meinaan loikkia naaman tasolle juoksuseuruussa. Kyllähän se tykkää loikkia, muttei se ikinä käskyn alla sitä tee. Oli vissiin hiukan liikaa kierroksia! Pitäisi kuulemma tehdä enemmän liikkeitä liikkurin kanssa, koska minusta huomaa kuinka epämukava sen kanssa olen (jännitys...). Se tietysti heijastuu myös ohjaajapehmeään koiraan, kun jäykistelen siellä. Liikkurin kanssa otettiin useampi pätkä, onneksi jännitän näköjään myös vieraan kanssa treenatessa. Kuinka fiksua :D Päästiin kuitenkin treenaamaan, Nuray oli alkuun ihan ihmeissään kun itse menin lukkon seuruussa (suunnat meni sekaisin, jäykistelin etc.), mutta saatiin onneksi loppua kohden paranemaan. Lisää liikkuritreenejä!
Lisäksi otettiin jääveistä maahanmenoa, meillä kun se kyynärät ilmaan ongelma ajottain. Pitää siis itse olla rauhallinen ja tasainen (se kun onnistuisikin!), ottaa alkuun lyhyempiä matkoja ja laittaa lelu esim. sinne paikkaan, jossa kääntyy ja palattuaan koiran luo, vapauttaa se lelulle. Näin ei ala niin paljon kuikuilemaan ja kurottelemaan minua kohden.
Paikkamakuuseen saatiin kummaltakin kouluttajalta hyviä vinkkejä. Näyttää kuulemma siltä, että Nuray ei laske sitä työskentelyksi vaan koko ajan odottaa, että koska pääsee tekemään jotain. Sen takia näyttää tavallista levottomammalta. Tätä voisi muuttaa tekemällä sellaisia häiriötreenejä, että koira alkaa keskittymään ja tekemään töitä myös paikallaoloon. Testattiin sillä, että Christa heitteli makupaloja Nurayn naamaan eteen, juoksenteli/riehui siinä, kutsui koiraa jne. ja minä muistutin, että nyt ollaan töissä ja käskynalla. Alkuun Nuray meni "halpaan" helpommin, mutta loppua kohden tsemppasi. Siitä oikein näki, kun mietti ettei nyt saa mokata. Olihan sillä ollut nami kiinni tassussa eikä koskenut siihen, hieno tyttö! Näitä vaan lisää, pitää vaan saada joku uhri, joka suostuu pelleilemään meille. Tesnikin pääsee tekemään näitä ;) Lisäksi saatiin kehotukseksi leikkiä liikkeen jälkeen (jota itse olen välttänyt, ettei kierrokset nouse), jotta koira pääsee purkamaan patoamisiaan ja laittaa superpalkka kentän laidalle odottelemaan rasiaan.
Seuraavalla kierroksella mietiskeltiin noudon alkeistreenejä. Itse kun olen hieman pelokas/vainoharhainen sen liikkeen kanssa ja pelottaa koko ajan että mokaan sen. Tuntuu olevan niin miljoona tapaa opettaa sekin liike. Vinkiksi saatiin lähteä liikkeelle vauhtinoudolla, eli lelupalkka pelkästä vauhdista. Pitosysteemillä ei niin väliä alkuun. Nostaharjoituksia sitten sen jälkeen, kun vauhti näyttää hyvältä. Pitää nopeasti kokeilla erinäköisiä, muotoisia, materiaalisia kapuloita, ettei jää tapojen orjaksi.
Lauantain viimeisenä hommana otin tokohypyn, jota ei oltu tehty noin puoleentoista vuoteen. Voi kuvitella millainen katastrofi siitä tuli! Nuray haukkua räkytti (jota ei tokohypyssä tee) ja oli ilmiselvästi suorittamassa omasta mielestään agilityrataa. Kääntyi kauniisti hypyltä katsomaan lisäohjeita radalle ;) Eli nyt pitäisi itse väsätä tokohyppy ja aloittaa sen treenaaminen alusta, muuten siitä ei oikein tule mitään.
Sunnuntaina oli Christan vuoro. Olin illalla pohdiskellut, että haluan vinkkejä perseenkäyttöön. Nuray kun tuntuu unohtavan tokossa sen olemassa olon, ja toivon että saan sillä tavalla myös vasemmalle käännöksiä paremmiksi. Saatiin hyviä vinkkejä (pientä ympyrää, pohkeenväistöä, peruuttamista jne), mistä aloittaa ja mistä sitten jatkaa eteenpäin. Ehkä saan vielä Nuraysta taipuisan koiran tottiksessakin, tähän asti kun se on rajoittunut agilityyn ja maastoon se perseenkäyttö ;)
Luoksetuloa otettiin myös, oli puhetta Nurayn törmäämisestä jalkoihin. Se kun saattaa sitä silloin tällöin tehdä, ei kuitenkaan aina. Pitää nyt kuulemma ensi kerralla ottaa teatterielkeet (draamaa ja filmausta) käyttöön ja katsoa, miten se vaikuttaa. Jos ei apua, niin käyttää aina jalkaa ylhäällä matkalla hieman ennen mahdollista törmäystä, jotta oppii jarruttamaan oikeassa kohtaa.
Leiri oli oikein antoisa, myös ensi vuonna pääsee toivottavasti! Tästä saa aina jonkinlaista inspausta toko/tottiskoulutukseen, kun pääsee pohdiskelemaan miten korjailla virheitä.
Lomalta paluu tapahtui tuossa puolitoista viikkoa sitten, tässä välissä on kerennyt olemaan kolme agiliitotreenit ja yhdet tottikset Riikan kanssa leireilyn lisäksi.
Agiliidossa on ollut erilaisia teemaratoja. Ekoissa oli kolmosluokan rata, jossa oli tarkoitus vetää välistävetoja. Toimii paremmin Nuraylla kuin Tesnillä. Vika on kylläkin minussa, Tesnille pitäisi kertoa aiemmin, mitä on tulossa ettei kerkeä lukita jotain estettä. Nurayn kanssa ongelmana hieman vauhti, pitäisi minun malttaa tehdä liike loppuun eikä kiirehtiä seuraavalle esteelle. Tämä on kylläkin meidän pääongelma kaikissa jutuissa, yllytetään liikaa toisiamme...
Toisella teemaradalla oli tarkoitus tehdä takaaleikkauksia. Nurayn kanssa sovellamme tätä kaikkeen. Tesnin kanssa pitäisi enemmän harjoitella sitä, ei tällä hetkellä kestä sitä, että jään ohjaamaan liian kauas.
Kolmas oli puhtaasti vauhtirata, tarkoitus oli saada koiraan eloa ja irtoamista. Tämä ei kyllä meillä tuottanut ongelmaa ;) Tesni irtoaa hyvin ja vauhtikin oli nyt hyvä. Nuray irtoaa mahtavasti putkeen, mutta ei niinkään paljon hypyille. Vauhtihan ei meille ikinä ole ongelma, tai siis sen puute. Liikavauhti on ongelma.
Lisäksi käytiin Riikan kanssa tottistelemassa, otin Nuraylla hiukan seuruuta. Hirveät kierrokset, alkuun poikitti kuin hullu. Saatiin kuitenkin muutama hyvä pätkä. Lisäksi otettiin jääviä, maahanmeno taas reistaa. Juuri kun saatiin se kuntoon... Argh! Seisominen ja istuminen oli hyvä. Lopuksi otettiin luoksetulo, että saisi vähän purkaa menohaluja.
Tesnin kanssa seuruu aloitus myös. Ja sehän meni upeasti, Tesniksi pitkän pätkän ilman namia! Tauko tehnyt selvästi hyvää, oli prosessoinut jotain päässään ;) Maahanmeno ja istuminen hyvä. Pitäisi pikku hiljaa alkaa opettelemaan seisomista. Lisäksi otettiin sivulletuloa. Hieno pikku prinsessa.
Ensi viikolla pääsee pitkästä aikaa hakuilemaan, kun treenit taas käynnistyvät. Menohalut on suuret!
Lauantai pohdiskeltiin Lentsun seurassa erilaisia asioita. Oli oikein mukava, kun ryhmässä oli monen tasoista ja erilaisista "ongelmista" kärsiviä koirakoita, sai paljon vinkkejä erilaiiin asioihin. Niin alkukoulutukseen jossain liikkeessä, kuin erilaisiin variaatioihin miten opettaa.
La aloitettiin seuruulla. Halusin, että katsotaan missä ollaan menossa ja miten edetä siitä. Meidän seuruu kuulemma näytti ihan hyvältä, tiiviyttä vielä käännöksiin ja Nurri tekee kuulemma hyvällä asenteella hommia ;) Seuruutettiin aika pitkiä matkoja (meille) ja otettiin erilaisia vauhteja, hyvin koira jaksoi. Nuray teki ihan uuden jutun, alkoi meinaan loikkia naaman tasolle juoksuseuruussa. Kyllähän se tykkää loikkia, muttei se ikinä käskyn alla sitä tee. Oli vissiin hiukan liikaa kierroksia! Pitäisi kuulemma tehdä enemmän liikkeitä liikkurin kanssa, koska minusta huomaa kuinka epämukava sen kanssa olen (jännitys...). Se tietysti heijastuu myös ohjaajapehmeään koiraan, kun jäykistelen siellä. Liikkurin kanssa otettiin useampi pätkä, onneksi jännitän näköjään myös vieraan kanssa treenatessa. Kuinka fiksua :D Päästiin kuitenkin treenaamaan, Nuray oli alkuun ihan ihmeissään kun itse menin lukkon seuruussa (suunnat meni sekaisin, jäykistelin etc.), mutta saatiin onneksi loppua kohden paranemaan. Lisää liikkuritreenejä!
Lisäksi otettiin jääveistä maahanmenoa, meillä kun se kyynärät ilmaan ongelma ajottain. Pitää siis itse olla rauhallinen ja tasainen (se kun onnistuisikin!), ottaa alkuun lyhyempiä matkoja ja laittaa lelu esim. sinne paikkaan, jossa kääntyy ja palattuaan koiran luo, vapauttaa se lelulle. Näin ei ala niin paljon kuikuilemaan ja kurottelemaan minua kohden.
Paikkamakuuseen saatiin kummaltakin kouluttajalta hyviä vinkkejä. Näyttää kuulemma siltä, että Nuray ei laske sitä työskentelyksi vaan koko ajan odottaa, että koska pääsee tekemään jotain. Sen takia näyttää tavallista levottomammalta. Tätä voisi muuttaa tekemällä sellaisia häiriötreenejä, että koira alkaa keskittymään ja tekemään töitä myös paikallaoloon. Testattiin sillä, että Christa heitteli makupaloja Nurayn naamaan eteen, juoksenteli/riehui siinä, kutsui koiraa jne. ja minä muistutin, että nyt ollaan töissä ja käskynalla. Alkuun Nuray meni "halpaan" helpommin, mutta loppua kohden tsemppasi. Siitä oikein näki, kun mietti ettei nyt saa mokata. Olihan sillä ollut nami kiinni tassussa eikä koskenut siihen, hieno tyttö! Näitä vaan lisää, pitää vaan saada joku uhri, joka suostuu pelleilemään meille. Tesnikin pääsee tekemään näitä ;) Lisäksi saatiin kehotukseksi leikkiä liikkeen jälkeen (jota itse olen välttänyt, ettei kierrokset nouse), jotta koira pääsee purkamaan patoamisiaan ja laittaa superpalkka kentän laidalle odottelemaan rasiaan.
Seuraavalla kierroksella mietiskeltiin noudon alkeistreenejä. Itse kun olen hieman pelokas/vainoharhainen sen liikkeen kanssa ja pelottaa koko ajan että mokaan sen. Tuntuu olevan niin miljoona tapaa opettaa sekin liike. Vinkiksi saatiin lähteä liikkeelle vauhtinoudolla, eli lelupalkka pelkästä vauhdista. Pitosysteemillä ei niin väliä alkuun. Nostaharjoituksia sitten sen jälkeen, kun vauhti näyttää hyvältä. Pitää nopeasti kokeilla erinäköisiä, muotoisia, materiaalisia kapuloita, ettei jää tapojen orjaksi.
Lauantain viimeisenä hommana otin tokohypyn, jota ei oltu tehty noin puoleentoista vuoteen. Voi kuvitella millainen katastrofi siitä tuli! Nuray haukkua räkytti (jota ei tokohypyssä tee) ja oli ilmiselvästi suorittamassa omasta mielestään agilityrataa. Kääntyi kauniisti hypyltä katsomaan lisäohjeita radalle ;) Eli nyt pitäisi itse väsätä tokohyppy ja aloittaa sen treenaaminen alusta, muuten siitä ei oikein tule mitään.
Sunnuntaina oli Christan vuoro. Olin illalla pohdiskellut, että haluan vinkkejä perseenkäyttöön. Nuray kun tuntuu unohtavan tokossa sen olemassa olon, ja toivon että saan sillä tavalla myös vasemmalle käännöksiä paremmiksi. Saatiin hyviä vinkkejä (pientä ympyrää, pohkeenväistöä, peruuttamista jne), mistä aloittaa ja mistä sitten jatkaa eteenpäin. Ehkä saan vielä Nuraysta taipuisan koiran tottiksessakin, tähän asti kun se on rajoittunut agilityyn ja maastoon se perseenkäyttö ;)
Luoksetuloa otettiin myös, oli puhetta Nurayn törmäämisestä jalkoihin. Se kun saattaa sitä silloin tällöin tehdä, ei kuitenkaan aina. Pitää nyt kuulemma ensi kerralla ottaa teatterielkeet (draamaa ja filmausta) käyttöön ja katsoa, miten se vaikuttaa. Jos ei apua, niin käyttää aina jalkaa ylhäällä matkalla hieman ennen mahdollista törmäystä, jotta oppii jarruttamaan oikeassa kohtaa.
Leiri oli oikein antoisa, myös ensi vuonna pääsee toivottavasti! Tästä saa aina jonkinlaista inspausta toko/tottiskoulutukseen, kun pääsee pohdiskelemaan miten korjailla virheitä.
Lomalta paluu tapahtui tuossa puolitoista viikkoa sitten, tässä välissä on kerennyt olemaan kolme agiliitotreenit ja yhdet tottikset Riikan kanssa leireilyn lisäksi.
Agiliidossa on ollut erilaisia teemaratoja. Ekoissa oli kolmosluokan rata, jossa oli tarkoitus vetää välistävetoja. Toimii paremmin Nuraylla kuin Tesnillä. Vika on kylläkin minussa, Tesnille pitäisi kertoa aiemmin, mitä on tulossa ettei kerkeä lukita jotain estettä. Nurayn kanssa ongelmana hieman vauhti, pitäisi minun malttaa tehdä liike loppuun eikä kiirehtiä seuraavalle esteelle. Tämä on kylläkin meidän pääongelma kaikissa jutuissa, yllytetään liikaa toisiamme...
Toisella teemaradalla oli tarkoitus tehdä takaaleikkauksia. Nurayn kanssa sovellamme tätä kaikkeen. Tesnin kanssa pitäisi enemmän harjoitella sitä, ei tällä hetkellä kestä sitä, että jään ohjaamaan liian kauas.
Kolmas oli puhtaasti vauhtirata, tarkoitus oli saada koiraan eloa ja irtoamista. Tämä ei kyllä meillä tuottanut ongelmaa ;) Tesni irtoaa hyvin ja vauhtikin oli nyt hyvä. Nuray irtoaa mahtavasti putkeen, mutta ei niinkään paljon hypyille. Vauhtihan ei meille ikinä ole ongelma, tai siis sen puute. Liikavauhti on ongelma.
Lisäksi käytiin Riikan kanssa tottistelemassa, otin Nuraylla hiukan seuruuta. Hirveät kierrokset, alkuun poikitti kuin hullu. Saatiin kuitenkin muutama hyvä pätkä. Lisäksi otettiin jääviä, maahanmeno taas reistaa. Juuri kun saatiin se kuntoon... Argh! Seisominen ja istuminen oli hyvä. Lopuksi otettiin luoksetulo, että saisi vähän purkaa menohaluja.
Tesnin kanssa seuruu aloitus myös. Ja sehän meni upeasti, Tesniksi pitkän pätkän ilman namia! Tauko tehnyt selvästi hyvää, oli prosessoinut jotain päässään ;) Maahanmeno ja istuminen hyvä. Pitäisi pikku hiljaa alkaa opettelemaan seisomista. Lisäksi otettiin sivulletuloa. Hieno pikku prinsessa.
Ensi viikolla pääsee pitkästä aikaa hakuilemaan, kun treenit taas käynnistyvät. Menohalut on suuret!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)